Lisää luistoa jakamistalouteen

Mielenkiintoisia asioita alkaa tapahtua, kun jostakin aiemmin mahdottomasta tai kohtuuttoman hankalasta tulee mahdollista. Suuret murrokset tapahtuvat, kun jo mahdollisesta tulee helppoa. Jakamistalous on tällä hetkellä malliesimerkki tällaisesta liikehdinnästä: Monenlaiset mobiili- ja verkkopalvelut tukevat uudenlaista jakamistoimintaa – tai auttavat toteuttamaan jo entuudestaan tuttuja toimintamalleja tuloksellisemmin ja vähemmällä vaivalla.

Yhdessä tekeminen, kierrättäminen ja yhteiskäyttö eivät ole suomalaisille vieraita ajatuksia. Mutta vaikka jakamistalous tuntuisi ideana miellyttävältä ja mukaansatempaavalta, jarruttaviakin tekijöitä on. Ne voidaan jaotella teknologiseen, sosiaaliseen ja yhteiskunnalliseen kitkaan.

Teknologiseen kitkaan on helpointa kiinnittää huomiota, sillä jakamistalous ilmiönä kiinnittyy vahvasti nimikkeen alle lukeutuviin verkkopalveluihin. Palvelukehityksessä tähdätään sujuviin, mukaviin ja innostaviin käyttökokemuksiin.  Vastaesimerkkeinä huono käytettävyys, takkuileva verkkoyhteys tai kännykän akkua kohtuuttomasti kuluttava sovellus saattavat osaltaan latistaa innon tarttua toimeen. Kun palvelut ovat käteviä käyttää ja vaivattomasti ulottuvilla, teknologiaa ei tarvitse sen kummemmin ajatella. Onnistunut palvelu tekee osallistumisen helpoksi. Silloin ihmisten ei tarvitse miettiä teknologiaa, vaan he voivat keskittyä olennaiseen: ongelmiensa ratkomiseen palvelun avulla, vuorovaikutuksessa toisten palvelua käyttävien ihmisten kanssa.

Jakamistaloudessa on kuitenkin kyse paljosta muustakin kuin teknologiasta. Kuten Vesa-Matti Lahti totesi aiemmassa kirjoituksessaan tässä blogissa, “vielä paljon teknisiä uudistuksiakin tärkeämpää on ihmisten oma sosiaalinen panos”. Sitä voidaan tarkastella yhtäältä sosiaalisen ja toisaalta yhteiskunnallisen kitkan – ja luiston – kautta. Menestyäkseen jakamistalous tarvitsee nimittäin niin toimintaa kuin rakenteitakin.

Knocking on Poe's Door by Eden, Janine and Jim I http://www.flickr.com/photos/edenpictures/6247800223/ I CC-BY license (http://creativecommons.org/licenses/by/2.0/deed.en) (cropped)

Sosiaalisesta kitkasta on kyse, kun vuorovaikutukselliset toimintamallit ovat kateissa tai tuntuvat kiusaannuttavilta ja vaivalloisilta. Verkkopalveluiden tukema vuorovaikutus liittyy jakamistaloudessa tiedon ohella tyypillisesti myös fyysisiin esineisiin ja tiloihin. Niinpä vuorovaikutuskumppanit on usein tarpeen tavata kasvokkain. Tuntemattoman naapurin ovelle koputtaminen saattaa silti jännittää, samoin vieraan ihmisen majoittaminen omaan kotiin. Mitä kuuluu sanoa, miten toimia, ja mitä jos kaikki ei menekään suunnitelmien mukaan? Kokemuksen karttuminen vähentää sosiaalista kitkaa, mutta tärkeää on sekin, millaisella tarinalla toiminta kehystetään. Esimerkkinä tästä on kiitollisuudenvelkaan jäämisen pelko, jonka havaitsimme omassa tutkimuksessamme olevan yksi osallistumisen jarruista. Kitkaa voitaisiin vähentää viestimällä yhteiset pelisäännöt vastavuoroisuuteen liittyen kirkkaammin – sekä tekemällä selväksi, että avun vastaanottaminen vaihtopalvelussa tai aikapankissa voi olla juuri sellainen arvokas teko, joka auttaa yhteisöä kukoistamaan.

Kun sosiaalista kitkaa ei ole liikaa, ihmiset uskaltavat ja viitsivät osallistua. Koska jakamistalous on verkottunutta, toiminta vetää puoleensa lisää toimintaa. Silloin syntyy sellaista meininkiä, johon yhä useammasta tuntuu helpolta ja hyvältä lähteä mukaan.

Yhteiskunnallinen kitka liittyy toiminnalle puitteet asettaviin rakenteisiin. Tuoko jakamistalous tullessaan tarpeita lainsäädännön päivittämiseen? Entä pysyykö verottaja vauhdissa mukana? Yhteiskunnallinen kitka on tärkeää ottaa vakavasti, kun jakamistalous ilmiönä alkaa tavoittaa pienten mutta innokkaiden kärkikäyttäjäjoukkojen ohella suurempia määriä kirjavammin perustein mukaan innostuvia ihmisiä. Se alkaa tulla näkyväksi, kun jakamistaloudesta tulee bisnes tai kun siihen liittyvästä yhteiskäytöstä ja vaihtokaupasta tulee niin laajaa, että tarvitaan normeja vahvempia yhteisiä pelisääntöjä.

Yhteiskunnalliseen kitkaan vaikuttaminen näyttäytyy helposti vaikeana, ehkä byrokraattisena ja tylsänäkin. Siihen liittyviin kysymyksiin kannattaisi kuitenkin tarttua aktiivisesti. Jotta Suomesta voisi tulla “jakamistalouden suurvalta”, tarvitaan paitsi luottamusta, myös toimivia rakenteita. Ja jotta rakenteista saadaan hyviä, jakamistalouden ympärillä toimivan yhteisön on järkevää koota yhdessä tietoa, miettiä millaisia hyvät toimintatavat ja tukirakenteet olisivat ja tarjota sitten päättäjille perusteltuja ratkaisumalleja, jotka ottavat huomioon jakamistalouden ominaispiirteet.

Toivon, että tämä sivusto auttaa kokoamaan yhteen jakamistalouskokeilujen parhaat opit, opettavaisimmat kömmähdykset sekä keskustelun siitä, miten kitkan rinnalle saataisiin lisää luistoa.

AIRI LAMPINEN, tutkija & jatkokoulutettava, Tietotekniikan tutkimuslaitos HIIT

Mainokset

4 kommenttia artikkeliin ”Lisää luistoa jakamistalouteen

  1. Paluuviite: Kaikki jakoon! | Rajapinta

  2. Paluuviite: Verkkopalvelun yhteiskäytön sujuvuus – tulevaisuuden kilpailuetu? | Kaikki jakoon!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s