Ostossivusto tutki yhteiskäyttöajoneuvojen suosiota Euroopassa

yhteiskauttoajoneuvot_intro_top10

Tekstin on kirjoittanut Online PR Manager Anna-Maria Vuosmala ShopAlike.fi:stä. ShopAlike.fi on laadukas ja monipuolinen ostossivusto, joka tarjoaa helpon tavan ostaa muotia ja lifestyle-tuotteita netissä. Yhdelle sivustolle on kerätty yli sadan verkkokaupan tuotteet naisten, miesten ja lasten vaatteista kodin sisustukseen, kelloista koruihin sekä erä- ja urheiluvarusteista lemmikkientarvikkeisiin. ShopAlike.fi seuraa trendejä ja yhteiskäyttöajoneuvojen yleistyessä he ovat tutkinneet niiden käyttöä.

Tutkimus selvitti: Nämä Euroopan pääkaupungit suosivat eniten yhteiskäytettäviä ajoneuvoja

Yhteiskäytettävät ajoneuvot ovat yleistyneet viime vuosien aikana nopealla tahdilla ympäri maailman jakamistalouden suosion kasvaessa. Asenne ajoneuvokulttuuria kohtaan on kääntymässä vihreämmäksi ja moni miettii yhä tarkemmin omaa hiilijalanjälkeään. Nuoremmalle sukupolvelle auton omistaminen ei ole enää yhtä tärkeä statussymboli kuin se on ehkä ollut aikanaan suurille ikäluokille. Käytäntö on osoittanut, että yksityiskäytössä olevat autot palvelevat vain yhtä henkilöä tai perhettä, kun taas yksi yhteiskäyttöauto palvelee jopa 60 henkilöä. Yhteiskäyttöajoneuvot tuovat myös ratkaisun suurkaupunkien liikenneruuhkiin sekä pysäköintiongelmiin, sillä ajoneuvoa käytetään vain tarvittaessa, eikä se yleensä seiso pysäköitynä pitkiä aikoja.

Vertailusivusto ShopAlike.fi on suorittanut tutkimuksen yhteiskäyttöneuvojen tarjonnasta Euroopan pääkaupungeissa ja selvittänyt kuinka pitkällä kaupungit ovat ekologisessa kehityksessä. Tutkimuksessa on vertailtu yhteiskäyttöautojen, -polkupyörien ja -skoottereiden palveluntarjoajia ajoneuvojen määrään, saatavuuden (määrä/10 000 asukasta kohti) ja edullisuuden (hinta/ensimmäinen tunti) osalta 28 Euroopan pääkaupungissa.

Pariisissa suositaan ajoneuvojen yhteiskäyttöä eniten – Helsinki sijalla 17.

Tutkimuksen mukaan Pariisi osoittautui yhteiskäyttöä eniten suosivaksi kaupungiksi, sijoittuen ensimmäiselle sijalle kaikissa kolmessa kategoriassa. Jaetulle toiselle sijalle sijoittuivat Bryssel, Berliini, Varsova, Wien ja Amsterdam, jotka tarjoavat kaikkia kolmea ajoneuvotyyppiä yhteiskäytettäväksi. Ateenasta tai Sofiasta ei taas löydy yhtään yhteiskäytettävää ajoneuvoa.

Helsinki on sijoittunut sijalle 17., joka kertoo ilmiön olevan vielä suhteellisen uusi Suomessa. Skootterit puuttuvat kokonaan tarjonnasta, mikä saattaa johtua osittain hankalista sääolosuhteista. Yhteiskäyttäajoneuvot ovat kuitenkin lisäämässä suosiotaan ja palveluntarjoajia onkin alkanut ilmestymään myös muihin Suomen kaupunkeihin. Vihreämmästä ajattelusta kertovat myös monet uudet hankkeet, kuten pääkaupunkiseudun robottiajoneuvojen saapuminen katukuvaan.

Tutkimuksen tulokset ja tarkemmat tilastotiedot löytyvät täältä.

 

Ideasta liikeideaksi ja palveluksi

Screenshot 2017-06-07 12.18.28
Tekstin on kirjoittanut Valtteri Lampinen
, ja se on ensin julkaistu Proakatemian Essee-pankissa. Proakatemia on Tampereen ammattikorkeakoulun yrittäjyyden yksikkö, jossa opiskelijat työskentelevät tiimiyrityksissä. Oppiminen tapahtuu aidon tekemisen ja kokemisen kautta. Projekteissa liikkuu oikea raha ja taloudelliset riskit ovat todellisia. Lisätietoja www.proakatemia.fi 

Activities Finland -palvelun syntyi

Efektin ja Otteen valmentajat Sami ja Tirri pitivät tiimeillemme yhteispajan tammikuun lopulla. Tämä pajan ajatuksena oli innovoida pienryhmissä uusia liikeideoita. Päädyttiin siinä Otteen Rikun kanssa samaan ryhmään, ja miltei heti tajuttiinkin että oltiin pyöritelty  jo aikaisemmin päissämme samantyylistä ideaa nettisivustosta, jonka kautta voisi vuokrata tuotteitaan tai myydä elämyspalveluitaan. Tätä lähdettiin sitten ideoimaan lisää ja tehtiinkin heti demosivusto Sharetribe-markkinapaikka pohjalla. Pajan lopussa esittelimme ideoitamme toisille ryhmille ja tämä idea sai paljon kehuja osakseen. Päätimme heti, että tämä ei jää vain ajatuksen tasolle, vaan Activities Finlandia lähdetään viemään myös käytäntöön.

Palvelumme ideana on, että kuka tahansa voi laittaa sivustollemme vuokrattavaksi esimerkiksi veneensä tai kanoottinsa. Palvelussamme voi myös myydä elämyspalveluita. Kuka tahansa voi esimerkiksi järjestää ohjattuja pilkkireissuja tai pyöräretkiä. Palvelumme on suunnattu lähtökohtaisesti turisteille, mutta sitä voi tietenkin käyttää kuka tahansa. Ajatuksena on että palvelumme kautta turisti saa kaupanpäällisenä autenttisen kokemuksen paikallisen ihmisen kanssa ja pääsee samalla aistimaan paremmin kulttuuriamme. Myös vuokrattavien tuotteiden ja myytävien palveluiden hintataso tulee olemaan todella kilpailukykyinen matkatoimistojen tarjoamiin palveluihin verrattuna sillä palveluiden tuottajat saavat itse hinnoitella tuotteensa, eikä tässä ei ole turhia välikäsiä. Otamme toki maksusuorituksista pienen komission jolla ylläpidämme, kehitämme ja markkinoimme sivustoa.

Sivustomme nimeksi valikoitui tosiaan Activities Finland. Nimi kertoo heti oleellisen ja se on myös hakukoneoptimoinnin kannalta suotuisa. Nyt kun sivusto on pystyssä, voimme alkaa jakamaan ja mainostamaan sitä sosiaalisen median kautta kunhan olemme ensiksi saaneet sinne tietyn määrän palveluita. On tietenkin tärkeää että saamme sivustolle alusta alkaen paljon ilmoittajia, joten tässä kohtaa toivomme apua myös kaikilta akatemialaisilta. Jos sinulle on jokin härpäke, jota olisit kiinnostunut vuokraamaan, laita se ihmeessä palveluumme ja ansaitse helppoja lisätienestejä. Voit myös alkaa vetämään Tampereelle saapuville turisteille esimerkiksi City Toureja tai vaikka pubikierroksia. Mahdollisuudet ovat rajattomat! Sivustolle on helppoa rekisteröityä joko Facebook-tunnuksilla tai vaihtoehtoisesti sähköpostiosoitteella.

Aivan yksinkertaista tällaisen palvelun pystyyn laittaminen ei kuitenkaan ole markkinapaikka Sharetriben käytön helppoudesta huolimatta. On paljon asioita, joita on pitänyt selvitellä ennen sivuston julkaisua. Esimerkiksi vastuuasiat: Olemmeko korvausvastuussa mikäli sivustomme kautta omaisuuttaan vuokranneelle henkilölle aiheutuu taloudellisia tappioita, tai mikä on vastuumme siinä kohtaa jos turisti sattuu hukkumaan jäihin palvelumme kautta myydyllä pilkkiretkellä. Lähdetään nyt viemään tätä varsin uutta ideaa ihan tosissamme eteenpäin ja katsotaan miten homma lähtee toimimaan. Toivottavasti saadaan kuluvan kevään ja kesän aikana sivustolle hyvä määrä rekisteröityneitä käyttäjiä ja tätä kautta erilaisia tuotteita ja palveluita. Tietenkin mainontaan täytyy satsata ja hankkia yhteistyökumppaneita, joiden avulla saadaan näkyvyyttä sivustollemme. Olemmekin käyneet keskusteluja yhteistyöstä Visit Tampereen kanssa ja he ovat ilmaisseet kiinnostuksensa palveluamme kohtaan. Tulemmekin saamaan heiltä myös markkinoinnillista tukea lähitulevaisuudessa.

Oli kyllä kaiken kaikkiaan hyvinkin onnistunut paja. Kannattaa varmaan enemmänkin harrastaa akatemialla tällaista yhteistä innovointia myös muiden tiimien kanssa niin saattaa olla että löytyy yhteisiä mielenkiinnon kohteita, ja sitä kautta myös potentiaalisia projektiaihioita. Jakamistalous tulee joka tapauksessa nostamaan päätään lähitulevaisuudessa, ole sinäkin edelläkävijä ja käy rekisteröitymässä palveluumme osoitteessa www.activitiesfinland.com.

Vaatiiko jakamistalous yhteisöllisyyttä? Ei, mutta joukkorahoituskampanjan onnistuminen vaatii.

SharingEconomySwissKnife_small_800.jpg
Tekstin ovat kirjoittaneet Liiterin projektipäällikkö Juuso Lautiainen ja markkinointipäällikkö Henni Ahvenlampi CoReorient Oy:stä. Henni on myös yksi jakamistalous.fi -päivittäjistä.

Jakamistaloutta vai käyttöoikeustaloutta?

Harvard Business Review ravisutti kuuluisassa artikkelissaan The Sharing Economy Isn’t About Sharing at All, että jakamistaloudessa ei ole lainkaan kyse jakamisesta, vaan oikeudesta käyttää tuotteita ja palveluita maksua vastaan. Kirjoittajat toteavat, että perheen kesken tavaroita voidaan jakaa ilman rahanvaihtoa luottamuksesta omistajien ja lainaajien välillä. Mutta kun käyttäjien väliin tulee yritys, muuttuu toiminta jakamisesta toisen tavaroiden käyttöoikeudesta maksamiseen.

He tutkivat muun muassa ZipCaria, maailman suurinta autojen vertaisvuokrauspalvelua ja saivat selville, että käyttäjät eivät kokeneet niitä velvollisuudentunteita toisiaan kohtaan, joita heille tulee lainatessaan toiselta ihmiseltä suoraan jotain asiaa ilmaiseksi. Palvelun käyttäjät maksoivat toisten ihmisten autojen käytöstä ja kokivat palvelun samantyyppiseksi kuin hotellin käytön: muutkin käyttävät samoja autoja, mutta muita auton käyttäjiä ei silti tarvinnut tavata. Käyttäjäkeskeinen ZipCar oli jossain vaiheessa pyrkinyt järjestämään tapaamisia käyttäjiensä kanssa sekä luomaan yhteishenkeä, mutta taktiikka ei ollut tuottanut tulosta. Muita käyttäjiä ei nähty luotettavina vertaiskäyttäjinä, vaan lähinnä toivottiin, että yritys, eli ZipCar, huolehtisi, että palvelu toimii reilusti.

Harvard Business Review:n artikkelin kirjoittajat olivat huomanneet saman ilmiön kyytipalvelu Lyftin kanssa. Verrattuna Uberiin, Lyft mainostaa itseään ”Olemme auton omistava ystäväsi” ja alleviivaa autokyydin jakamista, kun taas Uberin iskulause on ”Parempi, nopeampi, ja halvempi kuin taksi”. Tuloksena on Uberin huomattavasti kovempi ja suuremmaksi kasvanut business.

Moderni jakamistalous antaa käyttöoikeuden, mutta ei pakota sosiaalisuuteen

Helsingin Teurastamolla on ollut syksyn ajan arkea helpottava 24h-laitevuokraamo Liiteri, josta on saanut helposti myös muita kestävää elämäntapaa helpottavia palveluita. Palvelun vakinaistamisen joukkorahoituskampanja on tällä hetkellä meneillään Joukonvoimassa.  

ZipCarin lailla myös Liiterin kehittäjät päättivät järjestää pikkujoulut käyttäjilleen ymmärtääkseen käyttäjiensä tarpeita paremmin. Paikalle tulikin yksi ihminen (kiitos Paula!). Suuremman henkilökohtaisen glögi- ja piparimäärän lisäksi kehittäjät jäivät pohtimaan yhteisön roolia palvelussa eli työvälineiden yhteiskäytössä ja korjauskulttuuria edistävien palveluiden käytön helpottamisessa.

Liiteri-palvelussa pääsy harvoin käytettäviin hyödyllisiin kodin kunnostus- ja siivousvälineisiin kuten höyry- ja tekstiilipesureihin ja eri sähkötyövälineisiin on tehty niin helpoksi kuin pienillä resursseilla on ollut mahdollista. Palvelua tuottava yritys CoReorient, joka tuottaa myös muita reiluja jakamistalouspalveluita, omistaa vuokrattavat laitteet. Käyttäjän ei laitetta noutaessaan tarvitse tavata edes Liiterin työntekijää – jos ei halua! Vuokralaitteen saa noudettua 15-25 vuorokausihintaan HSL-kortilla Helsingin Kalasataman Teurastamolla olevasta Liiteri-kontista ympärivuorokauden itselle sopivaan aikaa. Käyttäjien ei tarvitse osallistua yhteisön toimintaan hyödyntääkseen yhteiskäyttöpalvelua, mutta käyttäjien toiveita ja ehdotuksia kuunnellaan aktiivisesti ja toteutetaan aina mahdollisuuksien mukaan.

Tue kestävää kaupunkikulttuuria ja osallistu Liiteri-palvelun joukkorahoituskampanjaan

Mikäli kaipaat Liiterin tyyppistä palvelua arkeesi, sen kehittäjät toivovat sinulta henkilökohtaista apua osallistumisella joukkorahoituskampanjaan. Liiteri ei nimittäin jatku ellei kampanja saa joukkorahoituksen minimitavoitetta, eli 4000€, kasaan perjantaihin 16.12.2016 mennessä.

Joukkorahoittaminen ei onnistu ellei ole yksilöitä, kuten sinua ja minua, jotka rakentavat ja rahoituksellaan mahdollistavat haaveita niiden alkutaipaleella. Liiteriä kehittävän CoReorient oy:n yrityskumppaneina hankkeessa ovat K-rauta -ketju ja SER-Kierrätys, jotka ovat luvanneet tuplata tukieurosi. Eli kun rahoitat kympillä kehityskassaan kilahtaakin 20€!

Jos et tarvitse Liiterin palveluita itse juuri nyt, osta arkea helpottavia joukkorahoitusvastikkeita ja tee jouluteko osoitamalla ne Vailla vakinaista asuntoa ry:lle. VVA tukee asunnottomuuden kanssa kamppailevia valtakunnallisesti ja käyttää saadun tuen Helsingin Kalliossa sijaitsevan matalan kynnyksen olohuone Vepan putsaamiseen ja kunnostamiseen.

Osallistu Liiterin joukkorahoituskampanjaan: joukonvoima.fi/liiteri

Jakamistaloutta Mindtrek 2016 -tapahtumassa

sekamelska

Tekstin on kirjoittanut ammattijärjestäjä Milla Havanka, joka ylläpitää Mekaselska -blogia. Kirjoitus on julkaistu ensin Mekaselskassa ja se on viimeinen osa kirjoittajan kolmesta Mindtrek 2016 -tapahtumasta kirjoittamastaan postauksesta. Mindtrek on Tampereella jo 20 vuoden ajan järjestetty vuosittainen teknologiakonferenssi, jonka yksi teemoista tana vuonna olivat Älykkäät kaupungit.

Jakamistalous kaupungeissa

Olin Tampereella Mindtrek 2016 -tapahtumassa ja tämä teksti liittyy viimeisen tapahtumassa kuulemaani esitykseen.

Viimeinen kuuntelemani Mindtrekin sessio pidettiin keskiviikkona aamupäivällä. Paneeli käsitteli jakamistaloutta kaupungeissa ja keskusteluun osallistuivat Mia Åkerblom (Linz), Joel Järvinen (Uber Suomi), Pekka Möttö (Tuup.fi), Harri Paloheimo (PiggyBaggy), Johanna Kohvakka (From Waste to Taste) ja Roope Mokka (Demos Helsinki).

Mia Åkerblom jutteli Linzin vanhasta tupakkatehtaasta, jonne on perustettu mm. yhteistyöskentelytiloja. Kimppakyytisovellukset ovat myös suosittuja. Jakamistalouden haasteena on hänen mielestään ihmisten hieman kapeakatseinen ajattelutapa. Esimerkkejä ja malleja muualla hyvin toimivista palveluista kaivataan.

Joel Järvinen esitteli Uberin yksinkertaista toimintaperiaatetta: paina nappia, saat kyydin. Hän muistutti, että auto on yleensä perheen toiseksi suurin investointi, kuitenkin se on käyttämättömänä melkein koko ajan ja tarvitsee parkkitilaa kun ei ole aiheuttamassa liikenneruuhkaa.

Pekka Möttö kertoi startupistaan Tuupista. Sen tarkoituksena on tehdä eri liikkumismuotojen yhdistämisestä helppoa. Sovelluksessa on älykäs reitin suunnittelu ja digitaalinen lippukioski. Siitä voisi ostaa yhtä lailla tutun yksittäislipun bussiin kuin lomakuljetukset bussilla ja veneellä saarimökille.

Harri Paloheimo aloitti muistelemalla PiggyBaggyn syntytarinaa. Hänen piti viedä autottomana mikroaaltouuni korjaukseen. Siinä uunia ikeakassilla raahatessaan ja käytännöllisesti katsottuna tyhjiä ohiajavia autoja vilkuillessaan hän mietti, että täytyy olla tehokkaampi tapa hoitaa asia. Syntyi tavaroiden kimppakyytipalvelu PiggyBaggy.

Yrityksellä (CoReorient Oy) on muutakin meneillään. Älykontti toimii kylätilana, jonka avulla voidaan toteuttaa asukkaille paikallispalveluita. Kylätilaan voisi tilata kotiinkuljetuksia ja pidentää liikkeiden aukioloaikoja. Nyt menossa on kiertotalouspilotti Liiteri, jossa K-raudan työkaluja voi vuokrata, jopa kotiin kuljetettuna.

mekaselska-mindtrek2016-12

Johanna Kohvakka

Johanna Kohvakan vetämä kiertotaloushanke From Waste to Taste taistelee ruokahävikkiä vastaan. Hankkeen ensimmäisessä vaiheessa on perustettu ruoankierrätyskeskus ja hävikkiruokaravintola Loop. Hävikkiruokahan on täysin syömäkelpoista ruokaa, joka ei vain tule syystä tai toisesta syötyä. Ravintolassa siitä tehdään korkealuokkaisia annoksia ammattikokkien johdolla – kunkin päivän menu on vain yllätys. Hankkeen tarkoituksena on myös työllistää vaikeasti työllistyviä ihmisiä kuten maahanmuuttajia ja pitkäaikaistyöttömiä.

Hävikkiruoan syntyyn olemme me ruokakaupassa asioivat kuluttajat osin syyllisiä: otamme hedelmätiskistä mieluummin sen keltaisen kuin pilkullisen banaanin, luulemme virheellisesti parasta ennen -päiväyksiä viimeisiksi käyttöpäiviksi.

Kauppiaat suhtautuvat nykyään positiivisesti hävikkiruoan hyötykäyttöön. Aiemmin vastuukysymys oli epäselvä, mutta Eviralla on nyt selkeämmät ohjeet ruoka-avun käytöstä ja hävikkiruoka saadaan tehokkaammin hyödynnettyä. Imagon kohenemisen lisäksi jätemäärän väheneminen säästää rahaa.

mekaselska-mindtrek2016-13

Roope Mokka

Roope Mokka Demos Helsingistä pohti esityksessään jakamistalouden syitä ja seurauksia ja käski kaupunkien ymmärtää viisi asiaa:

* kaupungit ovat innovaatioalustoja – mutta painopisteen tulee olla ihmisissä ja kokeiluissa, ei teknologiassa
* alustayhtiöt eivät ole kaikki samanlaisia – sellaisia tulee tukea, joita käyttäjät hallinnoivat, jotka mahdollistavat ihmisten kohtaamisia ja joilta ei voi sulkea ketään pois
* arvoa luodaan käytöllä, ei tuotannolla – ei tule tuottaa jatkuvasti uusia taloja ja rakennuksia vaan käyttää paremmin jo olemassaolevia
* kaupunki jakaa jo nyt – kadut, elokuvateatterit jne ovat jakamistalouden muotoja
* kaupungista tulee alusta – mutta meidän tulee päättää millainen siitä tulee, etteivät koodarit ehdi ensin

Kaupungin ja asukkaiden yhteisten kokeilujen tulee johtaa aitoihin toimintatapojen ja sääntöjen muutoksiin, ei jäädä vain puheen tasolle.

Hyvä lukija, jos osallistut johonkin jakamistaloutta käsittelevään tapahtumaan ja haluat kirjoittaa siitä blogipostauksen, julkaisemme kirjoituksesi mielellämme Jakamistalous.fi -blogissa. Blogia tuotetaan vapaaehtoispohjalta, eikä kirjoittamisesta ikävä kyllä makseta palkkiota. Ota yhteyttä

Lue myös:
* Mindtrek 2016, päivä 1: Kiertotalouden välttämättömyys, kyberuhkien ajan kotivara ja ihan oikea kyborgi
* Mindtrek 2016, päivä 2: Pokemon GO, älykkäät kaupungit ja innovaatiokeskukset

Joukkorahoituksella toteutetaan vaikka ekologinen leipomo

knehtila%cc%88netti

Knehtilän luomutilalle Palopuron kylälle Hyvinkäälle voidaan toteuttaa joukkorahoituksella käytännön esimerkki ruoantuotannon kiertotaloudesta.

Tilalla viljeltävän viljan kuivaus ja Samsara-leipomon leipomotuotteiden valmistus voitaisiin toteuttaa paikallisella kiertotalousprosessilla eli Palopuron symbioosilla tilan itse tuottamalla energialla. Tällöin koko leivän tuotantoprosessi toimisi paikallisella biokaasulla, jota saadaan viljelykierrossa viljeltävien viherlannoitusnurmien biomassasta yhdistettynä hevosen- ja kananlantaan. Prosessin tehokkaan kierron ideana siis on, että pelloilla kasvava vilja jauhetaan tilan myllyssä jauhoksi, joka jalostetaan leiväksi asti paikallisessa luomuleipomossa.

Tilalla syntyy biokaasua myös yli oman tarpeen. Ylimääräinen kaasu jalostetaan liikennepolttoaineeksi autoille ja maatilan työkoneille. Lisäksi biokaasutuksen mädätysjäännös hyödynnetään maanparannusaineena ja lannoitteena alueen tilojen pelloilla.
samsara_kuvituskuvanetti

Luomuleipomo voidaan mahdollistaa yhteisörahoituksella

Knehtilän tila ja Samsara-luomuleipomo ovat aloittaneet joukkorahoituskampanjan. Joukkorahoituksen onnistuminen mahdollistaisi Samsaran muuton Knehtilän tilalle, uuden luomuleipomon rakennuttamisen ja Samsaran liittyminen osaksi paikallista luomuyrittäjien olemassa olevaa verkostoa.

samsaranetti
Samsaran luomuleipää

Knehtilän tilaa viljelee Markus Eerola, joka on viljelijä jo kahdeksannessa polvessa. Luomuleipuri Peter Zukale on vastaavasti aloittanut leipomisen Samsara-leipomossa jo 1980-luvulla ennen virallisen luomua alkua, kun puhuttiin vielä orgaanisesta viljelystä.

Knehtilässä ja Samsara uskotaan, että paikallista yhteistyötä tekemällä voidaan luoda Suomen olosuhteisiin sopivaa pienimuotoista kiertotalouden mukaista luomutuotantoa. Joukkorahoitusta tarvitaan, jotta toimintoja voidaan suunnitella yhdessä alusta alkaen, niin että ravinteet kiertävät oikealla tavalla paikallisesti. Nyt koossa on 34 270 €:a ja 43 rahoittajaa. Tavoite on 800 000 €.

Miksi joukkorahoitus?

Jakamistalouden perusta on resurssien yhteiskäytössä. Joukkorahoituksen avulla, voit liittyä joukkoon ja joko ostamalla ennakkoon, lainaamalla tai tulemalla omistajaksi muiden kanssa voit olla mahdollistamassa tärkeäksi kokemasi hankkeen. Joukkorahoituksella myös jaetaan riskiä. Kun rahoitussummat ovat pieniä, ei yhden sijoittajan riski kasva liian suureksi.

Samsaran kampanjassa mukaantulija voi tulla leipomon omistajaksi 100 eurolla, antaa mikrolainan 100 euroa tai tehdä tukiostoksen 10 euroa.

– Haluamme voida tuottaa tuotannon sivuvirroista uusiutuvaa energiaa ja vähentää riippuvuutta fossiilisista polttoaineista, toteavat Markus Eerola ja Peter Zukale.

samsara1netti
Knehtilän isäntä Markus Eerola ja Samsaran leipuri Petter Zukale kutsuvat teidät mukaan.

– Kaikki kiertotaloustien kulkijat toivotetaan tervetulleiksi tutustumaan Knehtilän tilaan ja Palopuron kylään Hyvinkäällä.
Osoite: Knehtilän tila, Haapasaarentie 75, 05470 Hyvinkää

Jos haluat olla mahdollistamassa heidän luomuleipomoaan, osallistu joukkorahoituskampanjaan tästä: www.ehtaraha.fi/kampanjat/samsara

Facebookissa: samsaranuusileipomo

 

Jakamistalous ja verotus – mahdoton yhtälö?

pyorailija_wolt

Artikkelin ovat kirjoittaneet tutkija Maija Faehnle Helsingin yliopistosta ja Suomen ympäristökeskuksesta, tutkija Hilma Immonen Ammattikorkeakoulu Arcadasta, tutkija ja dosentti Pasi Mäenpää Helsingin yliopistosta, yliopettaja ja dosentti Mats Nylund Ammattikorkeakoulu Arcadasta, tutkija ja Kulttuurituotannon tutkinto-ohjelman tutkintovastaava Tomas Träskman Ammattikorkeakoulu Arcadasta. Teksti on julkaistu ensin sivulla Sitra.fi.

Jakamistalous ja verotus – mahdoton yhtälö?

Jakamistalous tuo julkiselle hallinnolle haasteita, joista suurimpiin kuuluu verotus. Miten jakamistaloutta tulisi verottaa, jotta turvattaisiin oikeudenmukainen veronkanto, joka ylläpitää verokertymää ja samalla edistää jakamistalouden myönteisiä puolia?

Jakamistalous tuo mukanaan kutkuttavia lupauksia uusista liiketoimintamalleista, jokaisen lompakolle sopivista palveluista sekä ympäristöystävällisemmästä ja yhteisöllisemmästä yhteiskunnasta. Yksi lupausten täyttymisen jarruttajista on verolainsäädäntö, jota ei ole suunniteltu jakamistaloutta ajatellen. Selvitimme tilannetta pääasiassa haastatteluihin perustuvassa tutkimustyössämme (Faehnle ym. 2016). Työn perusteella jakamistalous tuo verotuksen näkökulmasta ainakin neljä keskeistä haastetta:

  1. Silpputulojen verotus aiheuttaa enemmän kustannuksia kuin tuo verotuloja. Jakamistaloudessa syntyy paljon pieniä tulovirtoja, joiden käsittely on työlästä. Verottajan toiminnan ei pitäisi tietenkään jäädä tappion puolelle. Verovalvontaa tuskin voidaan myöskään ulottaa tehokkaasti pieniin tulovirtoihin, kun niitä syntyy kenellä tahansa ammatista tai muusta taloudellisesta toimeliaisuudesta riippumatta.
  2. Silpputulojen ilmoittaminen on työlästä, jolloin syntyy harmaata taloutta. Pienten maksujen ja tulojen ilmoittaminen on vastaavasti työlästä työn teettäjille ja tulonsaajille. Vähäisyyden takia niiden ilmoittamista ei ehkä pidetä tärkeänä. On myös epätietoisuutta siitä, mikä on veronalaista toimintaa ja mikä ei. Arvonlisäverorajaa luullaan joskus veronalaisuuden rajaksi. Valvonnan puute altistaa jatkamaan harmaata toimintaa.
  3. Ilmoittamisen työläys viestii byrokratiasta, mikä voi rapauttaa yleistä veromoraalia ja ehkäistä taloudellista toimeliaisuutta. Kansalaiset kokevat suomalaisen sääntely-ympäristön ja viranomaistoiminnan vaativana ja kankeana, etenkin suhteessa uusien digitaalisten palvelujen, ”appien”, helppouteen ja näppäryyteen. Byrokratian pelkoa on enemmän kuin todellista byrokratiaa. Jälkiverojen ja etuuksien menetyksen pelossa saatetaan joko vähentää taloudellista toimeliaisuutta – myös verovapaata sellaista – tai valita tietoisesti pimeän toiminnan linja. Jakamistalouteen usein liittyvän eetoksen mukaan ihmisten on voitava toimia keskenään ilman valtion häiritsevää väliintuloa. Verohallinnon linjaus aikapankeissa tapahtuvan vaihtotyön verotuksesta vuonna 2013 vähensi myös edelleen verovapaan vaihdon määrää.
  4. Verkkopalveluja tarjoavat yritykset maksavat veronsa muualle. Ylikansallisten yhtiöiden harjoittama verosuunnittelu ei ole jakamistalouden tuoma ilmiö, mutta jakamistalous näyttää yleistävän ilmiötä. Tietojärjestelmäalustaan pohjautuva yritystoiminta on rakenteeltaan keveä organisoida verotusta minimoiden. Lisäksi alustatalouden luonteeseen kuuluu, että se häiritsee tai uhkaa jopa tuhota eli disruptoida kokonaisia elinkeinoaloja, joista taksiliikenne ja majoituspalvelut ovat ensimmäisiä esimerkkejä. Tällöin verotuksellisesti kotimaiset elinkeinot voivat siirtyä verotuksen ulottumattomiin. Digitalous myös automatisoi työtä, jolloin työtulot ja niistä kannettavat verotulot vähenevät. Lisäksi nousevan digitalouden epäillään myös olevan muuta taloutta yleisemmin harmaata. Euractiv.com -sivuston mukaan Euroopassa toimii noin 715 000 verkkokauppaa, mutta esimerkiksi Ranskan verohallintoon niistä on rekisteröity alle 1 000.

Mahdollisia ratkaisuja

Joissakin maissa on käytössä tai suunnitteilla malli, jossa pienet tulot ovat verovapaita, kuten Suomessa ovat marjojen ja sienten sekä koti-irtaimiston myyntitulot (5 000 euroon asti). Vapauttaminen poistaisi pienimuotoisen harmaan talouden ja valtaosan silpputulojen verottajalle aiheuttamasta työmäärästä sekä kannustaisi taloudelliseen toimeliaisuuteen ja vahvistaisi jakamistalouden elinkeinojen kehitystä Suomessa. Valtiovarainministeriön mukaan pienten tulojen (esim. 3 000 euroon asti) vapauttaminen veronalaisuudesta merkitsisi kuitenkin hyvin merkittävää lovea verokertymään, joten se ei ainakaan nykyisessä valtiontalouden tilanteessa vaikuta realistiselta näkymältä. Verojärjestelmämme periaatteita ovat yksinkertaisuus ja neutraalius, joiden kanssa verovapaus tietyssä tulolajissa tai verotuksen käyttäminen kannustimena toimeliaisuuteen eivät ole linjassa.

Verotusjärjestelmän kannalta toimivampi ratkaisu voisi olla palvelujen vaihtoa tarjoavien alustojen ylläpitäjien velvoittaminen ilmoitusvastuuseen niiden käyttäjien tuloista ja menoista. Velvoittaminen vahvistaisi Euroopan Komission linjaa, jonka mukaan jakamis- (tai yhteistyö)talouden alustojen tulee tehdä yhteistyötä verottajan kanssa pitämällä taloudellisesta toiminnasta kirjanpitoa ja helpottamalla veronkeruuta.

Airbnb:n ja Uberin tapaisten yritysten kohdalla ilmoitusvelvollisuus vaikuttaa luontevalta, koska ne ovat isoja yrityksiä. Esimerkiksi San Franciscon kaupunki on velvoittanut Airbnb:n maksamaan majoitusveroa ja pitämään kirjanpitoa, josta vuokrausten oikeellisuus voidaan tarkistaa (Miller 2016).

Ilmoitusvelvollisuutta harkittaessa tulee kuitenkin vastaan jakamistalouden toimijoiden moninaisuus. Pienten kasvuyritysten ja jakamistalouden ruohonjuuritoimijoiden kohdalla ilmoitusvelvollisuus voisi ehkäistä toimintaa ja rapauttaa sen luonnetta. Ääripäätä tässä suhteessa edustavat REKO-lähiruokarenkaat, joiden koko toimintalogiikka ja toimintaa kannatteleva luottamuksellisuus perustuvat siihen, että ryhmien ylläpitäjät eivät saa toimestaan korvausta eivätkä juridisesti vastaa ryhmän toiminnasta vaan ainoastaan kohtauttavat ruoan tuottajat ja kuluttajat omine vastuineen.

Toteutuakseen mielekkäästi pienimuotoisten alustatoimijoiden ilmoittamisvelvollisuus edellyttäisi ilmoittamisen helpottamista. Tähän ratkaisu olisi automatisoitu verkkopalvelu, joka ohjaa maksutiedot jopa reaaliaikaisesti suoraan verottajalle (ja muille, kuten työeläkeyhtiöille). Tällaiseen kannustaa Euroopan Komissiokin mainitessaan Virossa kehitteillä olevan ”Über appin” hyvänä esimerkkinä palvelualustan ja veroviranomaisen yhteistyöstä (A European Agenda for Collaborative Economy s. 14).

Verojärjestelmän toimivuuden tarkastelussa tulee pohdittavaksi, miten arvioida etuja ja haittoja yhtäältä säännösten yksinkertaisuuden kannalta ja toisaalta niiden moninaistamisen tarpeen kannalta, jota toimijoiden erilaisuus edellyttää. Yksinkertaisella yhteisellä verotuskäytännöllä voidaan tuskin samanaikaisesti turvata verojen saamista isoilta yrityksiltä sekä mahdollistaa REKO-renkaiden tyyppistä toimintaa. Toimijasta riippuvaisen verokohtelun harkitseminen taas tuo kysymyksiä kilpailulainsäädännön kannalta.

Jos toimijoita voidaan verottaa eri tavoin, verotus voi toimia välineenä alueiden ja palvelutarjonnan kehityksen ohjaamisessa. Esimerkiksi yksityisissä majoituspalveluissa suurilla volyymeilla operoivien toimijoiden verottaminen pieniä ankarammin voi olla keino hillitä kokonaisten talojen ”hotellistumista” (Katz 2015). Soulissa on ehdotettu verohelpotuksia uskonnollisille yhteisöille, jos ne avaavat tilojaan julkiseen käyttöön (CCKorea & Bora Jung 2015). Kohdennetuilla verohelpotuksilla on mahdollista esimerkiksi helpottaa uusien pienten paikallisten palvelujen syntymistä. Jos näkökulma on verotulonmenetysten torjumisessa, suurten yritysten osalta yksi keino voi olla haittaveron tyyppisen maksun periminen alustoilta niiden toiminnasta aiheutuvien verotulonmenetysten kattamiseksi (Miller 2016).

Suomessa valtiovarainministeriö valmistelee vuonna 2019 avattavaa kansallista tulorekisteriäkokoamaan ensin kansalaisten palkkatiedot ja myöhemmin etuudet yhteen paikkaan. Sen odotetaan helpottavan etenkin yritysten hallinnollista taakkaa, tuovan helpotusta pienten tulojen ja etuuksien byrokratiaan sekä mahdollistavan tulojen ja etuuksien yhteensovittamisen, lyhytaikaisen työn houkuttavuuden lisäämisen ja reaaliaikaisen verotuksen ja sosiaaliturvan. Kansalaisille tulorekisteri voisi tuoda helpotusta käyttäjäystävällisenä palveluna, jossa voisi tarkistaa tulonsa ja yksityishenkilönä maksamansa palkat ja helposti arvioida tulonhankinnan kannattavuutta.

Toinen jakamistalouden hallinnointiin kehitettävä väline voisi olla vapaaehtoistyön portaali, jollaista vapaaehtoistoiminnan koordinaatiota ja toimintaedellytysten kehittämistä selvittänyt työryhmä ehdottaa raportissaan (pdf). Portaali voisi toimia paikkana löytää apua myös laajemmin jakamistaloudessa esiin nouseviin verotuskysymyksiin.

Lisäksi voisi pohtia mahdollisuuksia luoda jakamistalouden verotuksesta muulle verotukselle rinnakkainen tai sisäkkäinen malli valtiomonopolistisen rahapelitoiminnan tapaan. Siinä paikallisen jakamistalouden verotulot ohjattaisiin esimerkiksi kriisirahastoon, paikallisiin hankkeisiin tai kansalaistoimintaan (ks. Mäenpää 2011, 171–174). Näin verotus tukisi toiminnan yleishyödyllisyyttä ja tukeutuisi ”aidon jakamistalouden”  henkeen.

Verotuksella vauhtia hyvinvointimallin uudistamiseen?

Jakamistalouden verotuksen pohtiminen on monia koskettavana myös tilaisuus aktivoida laajempaa yhteiskunnallista keskustelua julkisen hallinnon sopeutumisesta jakamistalouteen. Ryhtyisikö verohallinto veturiksi, joka yhdessä jakamistalouden monien toimijoiden kanssa innostaa muita hallinnonaloja ja avaa niille tietä löytää tapoja mukautua? Ottaisivatko eduskunnassajakamistalouden edelläkävijäksi ryhtynyt tulevaisuusvaliokunta ja verohallinto yhdessä visiokseen olla jakamistalouden kehittämisen laajasti halutuimmat yhteistyökumppanit?

Verotuksen kehittäminen voisi osaltaan sysätä eteenpäin suomalaisen ja pohjoismaisen hyvinvointimallin uudistamista jakamistalouden tuomia mahdollisuuksia hyödyntäväksi. Voisiko Suomi ryhtyä eurooppalaiseksi edelläkävijäksi kokeiluissa, joilla selvitetään erilaisten verotusratkaisujen toimivuutta jakamistaloutta hyödyntävän hyvinvointiyhteiskunnan rakentamisessa paitsi verokertymän turvaamisen,  myös ”aidon jakamistalouden” hengen ja pienten vertaistoimijoiden kannustamisen näkökulmasta?

Lisää keskusteltavaa ja lähdeviitteet julkaisussa:

Faehnle, Maija, Immonen, Hilma, Mäenpää, Pasi, Nylund, Mats ja Träskman, Tomas. 2016.Jakamistalous ja verotus: Eväitä yhteiskunnalliseen keskusteluun.  Arcada Working Papers 4/2016.

Kirjoittajat:

Maija Faehnle, tutkija, Helsingin yliopisto ja Suomen ympäristökeskus
Hilma Immonen, tutkija, Ammattikorkeakoulu Arcada
Pasi Mäenpää, tutkija, dosentti, Helsingin yliopisto
Mats Nylund, yliopettaja, dosentti, Ammattikorkeakoulu Arcada
Tomas Träskman, tutkija, tutkintovastaava Kulttuurituotannon tutkinto-ohjelma, Ammattikorkeakoulu Arcada

 

Jakamistalous ja verotus

2239835906_082d400c01_b

Mediassa ja sosiaalisesta on tänään meneillään keskustelu Iltalehden Tipit, työpaikkapalkinnot ja tappiolla tehdyt villasukat – Nämäkin pikkusummat on ilmoitettava verottajalle -jutun pohjalta.

Jakamistalous.fi:n kommentti verotuskeskusteluun jakamistalouden näkökulmasta

Jakamistalouden kehittymistä yhteiskuntaa parhaalla tavalla hyödyttävään suuntaan hiertää, ettei verohallinto ei ole onnistunut luomaan järjestelmää, jolla pienet tulovirrat voidaan raportoida verottajalle helposti ja resurssiviisaasti. Tilanne on kehittynyt Suomea paremmin Virossa ja Ruotsissa.

Jakamistalouspalvelut ja niiden käyttäjät haluaisivat toimittaa tiedot ansioistaan verottajalle. Tämänhetkisellä järjestelmällä, eli vuosi-ilmoituksella raportointi, ei ole yhteensovitettavissa digitaalisiin palveluihin ja se on yksittäisille henkilöille liian hankalaa. Lisäksi nämä vuosi-ilmoituksella tehdyt ilmoitukset ovat verottajalle aikaa vieviä eli kalliita käsitellä.

Verohallinnon ylitarkastaja Petri Manninen on pidetty erittäin hyvin tietoisena tarpeista verohallinnon järjestelmän parantamiselle.

Jakamistaloutta ja verotusta käsiteltiin eduskunnan tulevaisuusvaliokunta 2.3.2015

Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta järjesti 2.3.2015 kuulemistilaisuuden jakamistaloudesta. Tilaisuus tallennettiin videolle, jonka voit katsoa tästä. Tilaisuudessa käsiteltiin myös verotusta laajasti ja myös ylitarkastaja Petri Manninen piti kommenttipuheenvuoron (videon kohta 1:43:07). Tilaisuuteen osallistui noin 50 kansanedustajaa ja asiantuntijaa. Keskustelijoiden konsensus oli varsin selvä: jakamistalous tulee muuttamaan yhteiskuntaamme dramaattisella tavalla tulevina vuosina, ja nyt poliittisten päättäjien on tärkeää hahmottaa, miten varmistetaan se, että yhteiskunnan rakenteet pysyvät mukana kehityksessä. Tässä Jakamistalous.fi-postauksessa käydään läpi tilaisuuden keskeinen sisältö.