Suomalaiset jakamistalousalustat vuonna 2017

Jakamistalous.fi -sivusto julkaistiin hieman yli neljä vuotta sitten. Tuolloin sivustolla julkaistiin myös hakemisto, jossa listattiin kotimaisia jakamistalouden toimijoita. Sen jälkeen moni asia on muuttunut. Jossain vaiheessa hakemisto poistettiin sivustolta, kun kukaan ei ehtinyt ylläpitämään sitä, ja moni siinä listatuista palveluista oli poistunut kartalta. Samaan aikaan uusia palveluita on syntynyt vauhdilla. Tämän kirjoituksen tarkoituksena on kartoittaa, millaisia kotimaisia toimijoita jakamistalouden kentällä on juuri nyt.

Mikä on jakamistaloutta

Jotta tästä listasta ei tulisi loputtoman pitkä, kirjoituksessa on käytetty tiukkaa määritelmää, jonka mukaan jakamistalous on yhdistelmä alustataloutta (platform economy), vertaistaloutta (peer economy) ja käyttöoikeustaloutta (access economy).

Alustataloudella tarkoitetaan, että jokainen listatuista konsepteista hyödyntää toiminnassaan alustaa, joka yhdistää suuren joukon palveluiden tuottajia ja tarvitsijoita. Pois on siis jätetty esimerkiksi DriveNow:n kaltaiset autojen yhteiskäyttöpalvelut sekä Vaaterekin kaltaiset vaatelainaamot, sillä näissä palveluiden tuottajia on ainoastaan yksi, autot tai vaatteet keskitetysti omistava organisaatio. Samasta syystä pois on jätetty vaikkapa videovuokraamot tai Liiterin kaltaiset työkalujen vuokrauspalvelut: nekään eivät ole varsinaisesti alustoja.

Vertaistaloudella tarkoitetaan, että kaikki alustan kautta toimivat osapuolet ovat yksityishenkilöitä, eivätkä jonkin yrityksen palkkalistoilla työntekijöitä tai yrittäjiä. Pois on siis jätetty esimerkiksi Freskan kaltaisia, usein jakamistalouteen linkitettäviä siivouspalveluita tarjoavia alustoja, koska siivoojat ovat Freskan palkkalistoilla. Myös Timma, ”parturikampaamoiden Airbnb” sekä Venuu, ”tapahtumatilojen Airbnb”, on jätetty pois listoilta, sillä näissä palveluntarjoajat ovat ammattimaisia toimijoita. Keikkatyömahdollisuuksia yksityishenkilöille ilman työsuhdetta tarjoavat alustat ovat sen sijaan mukana.

Käyttöoikeustaloudella puolestaan tarkoitetaan, että kyseessä pitää olla jonkin vajaakäytöllä olevan resurssin (esimerkiksi kaapissa pölyttyvän tavaran tai ylimääräisen vapaa-ajan) hyödyntäminen ilman, että omistusoikeus siirtyy. Jakamistalous-sanan ”jakamis”-osa on siis otettu tässä hieman kirjaimellisemmin kuin yleensä. Pois on siis jätetty esimerkiksi Zadaan kaltaiset käytetyn tavaran kauppapaikat, hävikkiruoan kauppapaikka ResQ sekä joukkorahoituspalvelu Mesenaatti.

Yllä olevat rajaukset on tehty paitsi määrittelyn helpottamiseksi, myös siksi, että ilman niitä listasta tulisi lähes loputon, ja sen ajantasaisesta ylläpidosta olisi turha edes haaveilla. Nyt on siis pyritty keskittymään jakamistalouden ytimeen. Oheinen kuva havainnollistaa tehtyjä rajauksia.

Screen Shot 2017-10-08 at 9.15.00

Mitä jää jäljelle näiden rajausten jälkeen? Listassa mainitut konseptit on jaettu kahteen pääkategoriaan: vertaislainaus ja -vuokraus (yksityishenkilöt lainaavat tai vuokraavat toisiltaan rahaa tai omaisuutta) sekä vertaispalvelut ja keikkatyö (yksityishenkilöt tarjoavat toisilleen palveluita joko ilmaiseksi tai rahaa vastaan).

Näistä kategorioista mukaan on otettu tässä vaiheessa ainoastaan itsenäiset kotimaiset alustat. Pois on jätetty esimerkiksi Facebookin sisällä toimivat ryhmät. Tämä ei luonnollisestikaan anna koko kuvaa kotimaisesta jakamistaloudesta, sillä esimerkiksi kimppakyytien (jotka kuuluvat vertaispalveluihin) aktiivisin kotimainen alusta on ehdottomasti 50 000 jäsenen Facebookin kimppakyytiryhmä ja sen sisarryhmät. Ryhmiä on kuitenkin niin paljon ja ne muuttuvat niin nopeasti, että niiden ottaminen mukaan olisi ollut haasteellista tämän kirjoituksen puitteissa. Myös Airbnb:n ja Uberin kaltaiset Suomessa toimivat kansainväliset jätit on jätetty luettelosta pois.

Vertaislainaus ja -vuokraus

Vertaislainaus ja -vuokraus on jaettu neljään pääkategoriaan: kulkuvälineet, raha, tavarat ja tilat.

Kulkuvälineet

Shareit Blox Car – Autot

Skipperi – Veneet

Raha

Fellow Finance – Vertaislainat

Fixura – Vertaislainat

Tavarat

Goodrnt – Kaikki tavarat

Jakokulma – Harrastusvälineet

Kinspiring – Lastenrattaat ja muut lastentarvikkeet

Kuinoma – Harrastusvälineet

Retkirent – Retkeilyvälineet

Tilat

Barking – Parkkipaikkojen vertaisvuokraus

Helsinki Bed and Breakfast – Vertaisten tarjoama kotimajoitus

Rentapark – Parkkipaikkojen vertaisvuokraus

Vint – Varastotilan vertaisvuokraus

Vertaispalvelut ja keikkatyö

Vertaispalvelut ja keikkatyö -kategoriaan on otettu kaikki sellaiset alustat, joissa sekä palveluiden saajina että tarjoajina on yksityishenkilöitä.

Elämykset

Activities Finland – Erilaisia vertaisaktiviteetteja

DineAway – Illallinen toisen ihmisen kotona

Doerz – Kaikki mahdolliset vertaiselämykset

Duara Travels – Majoitu paikallisten luona autenttisessa kyläympäristössä

Njom Njom – Alusta Ravintolapäivän ravintoloille

Hoitopalvelut

Oupet – Lemmikit

Keikkatyö

Suoratyö – Mitä tahansa yksityishenkilön tarjoamaan keikkatyötä

Treamer – Mitä tahansa yksityishenkilöiden tarjoamaan keikkatyötä

Wolt – Yksityishenkilö toimittaa ravintolaruoan kotiisi

WORKPILOTS -Mitä tahansa yksityishenkilöiden tarjoamaan keikkatyötä

Kimppakyydit

Kimppa.net – Kimppakyydit

Kyydit.net – Kimppakyydit

PiggyBaggy – ”Tavarakimppakyydit” eli tavaroiden vertaistoimitus

Superkyyti – Kimppakyydit

Naapuriapu

Nappi naapuri – Ilmaista apua arjen tilanteisiin naapureilta

Stadin aikapankki – Vertaispalveluita joista maksetaan rahan sijasta aikavaluutalla

Puuttuuko listalta jotain oleellista?

Listalle päätyi lopulta hieman alle 30 jakamistalousalustaa. Todennäköisesti kaikki kotimaiset alustat eivät kuitenkaan ole vielä tiedossamme. Puuttuuko listalta jotain oleellista? Kerro siitä meille!

Entä mitä mieltä olet tässä artikkelissa käytetystä jakamistalouden määritelmästä? Pitäisikö sitä laajentaa, jotta myös vaatelainaamot ja käytetyn tavaran kauppapaikat pääsisivät mukaan? Vaiko kenties supistaa entisestään, koska keikkatyö ei kuulu jakamistalouteen? Ota kantaa kommenteissa!

Mainokset

Jakamistalouskeskustelu täytti pikkuparlamentin auditorion

Anna Kontula avasi tulevaisuusvaliokunnan jakamistaloutta käsittelevän avoimen kuulemistilaisuuden.

Anna Kontula avasi tulevaisuusvaliokunnan jakamistaloutta käsittelevän avoimen kuulemistilaisuuden.

Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta järjesti 2.3.2015 kuulemistilaisuuden jakamistaloudesta. Tilaisuuteen osallistui noin 50 kansanedustajaa ja asiantuntijaa. Keskustelijoiden konsensus oli varsin selvä: jakamistalous tulee muuttamaan yhteiskuntaamme dramaattisella tavalla tulevina vuosina, ja nyt poliittisten päättäjien on tärkeää hahmottaa, miten varmistetaan se, että yhteiskunnan rakenteet pysyvät mukana kehityksessä. Tässä postauksessa käydään läpi tilaisuuden keskeinen sisältö. Tilaisuus tallennettiin videolle, jonka voit katsoa tästä.

Verotus, työntekijästatus, sosiaaliturva, vakuutukset

Kansanedustaja ja tulevaisuusvaliokunnan jakamistalous-hanketyöryhmän puheenjohtaja Anna Kontula totesi avauspuheenvuorossaan, että käsillä on kaksi suurta murrosta: yhtäällä pirstoutuva työelämä ja toisaalla digitalisaatio. Hän näki jakamistalouden kattoterminä, joka tietyistä puutteistaan huolimatta sopii tässä vaiheessa kattamaan tiettyä ilmiöjoukkoa. Dosentti Mats Nylund tarkensi määrittelyä ja totesi, että tutkijat alkavat olla kohtuullisen yksimielisiä jakamistalouden kolmesta ydinkomponentista.

  1. Alikäytössä olevien resurssien hyödyntäminen
  2. Yksittäiset kuluttajat palveluiden tuottajina (vertaistalous)
  3. Teknologiset alustat toiminnan fasilitoijina.

Kontula totesi, että yhteiskunnan kannalta jakamistalous tuo haasteita ainakin neljällä osa-alueella.

  1. Verotus (harmaa talous, aikapankkitoiminnan verotus, ylikansallisten alustojen veronkierto)
  2. Työntekijästatus (jakamistaloudessa ihminen ei mene perinteisiin ”yrittäjä” tai ”työntekijä” -määrittelyihin.
  3. Sosiaaliturva (miten hallita tilannetta, jossa ihmisten tulovirta muodostuu pienistä puroista)
  4. Vakuutukset

Kontula ilmaisi huolensa siitä, että suomalaiset poliitikot reagoivat maailman muuttumiseen usein jälkijunassa muihin maihin verrattuna. Hän toivoi, että Suomi voisi tällä kertaa olla etulinjassa.

Alustoille velvollisuus ilmoittaa käyttäjien ansiot?

Valtiovarainministeriön erityisasiantuntija Antti Sinkman kertoi, että VM suhtautuu jakamistalouteen lähtökohtaisesti positiivisesti. ”Resurssien käytön tehostaminen on hyvä asia kansantalouden ja kilpailukyvyn kannalta.”

Verotuksen näkökulmasta Sinkman näki jakamistaloudessa kahdenlaisia haasteita. Toisena on verotuksen neutraalius: miten varmistetaan, että ammattimainen palveluntarjoaja ja yksittäinen palveluita jakamistalouden alustan kautta tarjoava kuluttaja ovat verotuksen suhteen samalla viivalla, jottei jälkimmäinen saa kohtuutonta kilpailuetua. Toisekseen Sinkmania huoletti se, että alustojen käyttäjät eivät tyypillisesti ole työsuhteessa alustoihin, jolloin verotulojen ilmoittaminen jää käyttäjien itsensä vastuulle. Sinkman esitti pelkonsa siitä, että suuri osa näistä tuloista jää ilmoittamatta ja on näin harmaan talouden piirissä.

Ratkaisuksi Sinkman ehdotti, että alustat voitaisiin velvoittaa ilmoittamaan kuluttajien tulot verottajalle. Esimerkiksi Uberin pitäisi siis tällöin ilmoittaa kuskiensa tulot kunkin maan verohallinnolle. Sinkman totesi kuitenkin, että on tärkeää varmistaa, etteivät nämä velvoitteet aseta kohtuuttomia vaatimuksia pienille kotimaisille jakamistalouden toimijoille.

”Uber app” ja tulorekisteri

Dosentti Pasi Mäenpää Helsingin yliopistosta otti asiaan toisenlaisen näkökulman: sen sijaan, että asetetaan alustoille velvoitteita, raportoinnista voitaisiin tehdä helpompaa kuluttajille. Mäenpää kertoi, että Virossa kehitetään jo (muun muassa EU:n tuella) ”Uber appia”, jonka avulla jakamistalousalustojen käyttäjät pystyvät ilmoittamaan tulonsa helposti. Suomessa puolestaan ollaan kehittämässä tulorekisteriä, joka voisi helpottaa kuluttajan elämää merkittävällä tavalla kokoamalla jakamistalouden alustoista saatavat tulot yhteen paikkaan. Mäenpää ehdotti, että valtio voisi ottaa kansalaisaktivistit mukaan vastaavanlaisten palveluiden kehittämiseen.

Mäenpää ehdotti myös, että pienimuotoisten tulojen verovapautta voisi selvittää, jotta raportointiin kuluva aika ei syö pienistä tulovirroista saatavia hyötyjä. Hän ehdotti myös, että jakamistalouden verotuksesta voitaisiin tehdä uusi, valtion budjetista erillinen verotuksen muoto rahapelitoiminnan tapaan.

Kansalaispalkka tuomaan turvaa

Sosiaaliturvasta puhuessaan Kontula huomautti, että yksi ratkaisu tilanteeseen voisi olla ns. kansalaispalkka tai perustulo, jota on tarkoitus kokeilla nykyisellä hallituskaudella. Kansalaispalkka estäisi kannustinloukut, sillä sitä ei voi menettää tienaamalla, joten pienimuotoisten työrupeamien vastaanotto helpottuu.

Myös Mats Nylund käsitteli asiaa ja huomautti, että jakamistalous tarkoittaa siirtymää työpaikoista yksittäisiin työsuorituksiin, mikä aiheuttaa haasteita nykyiselle eläkejärjestelmällemme. Nylund ehdotti ratkaisuksi eläkekertymän irrottamista työsuhteesta ja mainitsi, että myös kansalaispalkka voisi auttaa. Nylund pohti, voisiko Suomi olla edelläkävijä jakamistalouden ja työelämän pelisääntöjen yhteensovittamisessa..

Lohkoketju ja hajautettu yhteiskunta

Sari Stenfors, kalifornialaisen Augmented Reality Instituten johtaja, käsitteli omassa puheenvuorossa ”lohkoketjua” (blockchain) ja sen tuomia mahdollisuuksia jakamistalouden helpottamiseen. Lohkoketju on eräänlainen avoin ja hajautettu tilikirja, johon voidaan merkitä kaikki ihmisten välillä tapahtuneet kaupat ja vaihdot sekä näistä saatu palaute. Mikään yksittäinen taho ei kontrolloi lohkoketjua, vaan se on täysin hajautettu järjestelmä, minkä vuoksi kukaan ei pysty peukaloimaan sitä tai kyseenalaistamaan sen luotettavuutta. Tunnetuin lohkoketjua tällä hetkellä käyttävä sovellus on virtuaaliraha Bitcoin, mutta lohkoketjua voi käyttää myös moniin muihin tarkoituksiin. Stenforsin mukaan lohkoketjun hyödyntäminen jakamistalouden palveluissa voisi lisätä luottamusta ja läpinäkyvyyttä käyttäjien välillä, kun kaikki transaktiot tallennetaan kaikille avoimeen lohkoketjuun.

Sitran Vesa-Matti Lahti ehdotti, että verottaja voisi olla asiassa aloitteellinen ja hyödyntää lohkoketjuteknologiaa. Teknologian tuoman läpinäkyvyyden avulla olisi mahdollista kitkeä harmaata taloutta.

Mats Nylund huomautti, että toivoa ei kuitenkaan laittaa liikaa teknologiaan. Hän huomautti, että vaikka jakamistaloudesta ja sittemmin lohkoketjusta on toivottu pelastajaa, on kaikessa kuitenkin lopulta kyse siitä, millaisin tavoin ihmiset päättävät yhteiskuntansa järjestää. Tätä työtä teknologia ei voi tehdä puolestamme.

Lohkoketjusta lisätietoa haluaville suosittelen näitä kahta videota.

Millaista jakamistaloutta haluamme?

Anna Kontula huomautti avauspuheenvuorossaan, että koska jakamistalouden sateenvarjon alle mahtuu niin monenlaisia ilmiöitä, on tärkeää keskustella myös siitä, millaista jakamistaloutta haluamme Suomeen ja millaista emme. Tätä keskustelua ei Kontulan mukaan ole Suomessa vielä kunnolla aloitettu.

Mats Nylund totesi, että jakamistalous voi olla joko osa nykyisenlaista markkinataloutta, suunta kohti parempaa, tai jotain vielä nykyisenlaista markkinataloutta pahempaa. Stadin Aikapankin Ruby van der Wekken otti asiaan kantaa voimakkaasti kantaa ja totesi, että jakamistaloutta ei pidä jättää ainoastaan kansainvälisten suuryritysten rahantekokoneeksi, vaan meidän pitää tukea ennen kaikkea ruohonjuuritasolla tapahtuvaa, positiivisia yhteiskunnallisia vaikutuksiaa aikaansaavaa toimintaa. Asiasta on keskustelu aiemmin myös tässä blogissa, oma aiempi puheenvuoroni käsitteli juuri tätä dilemmaa.

Pasi Mäenpää totesi, että jakamistalous voi parhaimmillaan mahdollistaa tulevaisuuden, jossa yhteiskunnallinen valta, sosiaaliset rakenteet ja markkinaehtoisten hyödykkeiden tuotanto jakautuvat tasa-arvoisempaan ja laaja-alaisempaan suuntaan. Meidän on kuitenkin tehtävä töitä sen eteen, että tämä tulevaisuuden visio todella toteutuu, ja se vaatii oikeita ratkaisuja myös poliittisilta päättäjiltä.

Jakamistalous korjaantuu, kun palveluntuottajat päättävät alustojen säännöt

Kuva: Stocksy

Kuva: Stocksy

Jakamistalous on tällä hetkellä yksi suomalaisen median kuumimmista puheenaiheista. Nyt ei kuitenkaan puhuta siitä, miten ilmiö pelastaa maailman vähentämällä kulutusta ja lisäämällä yhteisöllisyyttä. Keskustelun sävy on vallan toinen, mitä kuvastaa Helsingin Sanomien tammikuisen pääkirjoituksen otsikko: jakamistalous on söötti nimi riistolle.

Keskustelun ytimessä ovat tilapäistä keikkatyötä välittävät yritykset, kuten Uber, TaskRabbit, ja kotimainen Wolt. Nämä yritykset luetaan usein mediassa jakamistalouteen sillä perusteella, että niissä yksityishenkilöt hyödyntävät ylimääräistä aikaansa tarjoamalla erilaisia palveluita toisille yksityishenkilöille yrityksen tarjoaman markkinapaikka-alustan kautta. Kytkös ”jakamiseen” on tosin tässä tapauksessa hieman epäselvä, ja nykyisin puhutaankin tässä yhteydessä usein myös ”keikkataloudesta” (gig economy) tai ”tilaustaloudesta (”on-demand economy”).

Uberin ja TaskRabbitin kaltaiset yritykset ovat saaneet maailmalla paljon kritiikkiä siitä, että niiden välittämät palveluntuottajat ovat taloudellisesti heikossa asemassa, koska he eivät ole työntekijöitä vaan freelancereita. Näin ollen alustaa pyörittävän yrityksen ei tarvitse esimerkiksi noudattaa minimipalkkasääntöjä tai huolehtia eläke- ja sosiaaliturvamaksuista. Yhdysvalloissa keikkatyöläiset jäävät myös siellä elintärkeän sairausvakuutuksen ulkopuolelle. Lisäksi markkinapaikka-alustan omistavat yritykset kontrolloivat usein sen sääntöjä tiukasti, ja saattavat muuttaa niitä nopeasti: esimerkiksi Uber on laskenut hintoja useampaan otteeseen ja sulkenut tiettyjä kuskeja järjestelmän ulkopuolelle epämääräisin perustein. Palveluntuottajat ovat tällaisten muutosten edessä voimattomia.

Monet pelkäävät, että tällainen kehitys johtaa yhteiskunnan entistä vahvempaan kahtiajakautumiseen: toisaalla ovat (Woltin Juhani Mykkäsen lanseeraamaa termiä lainatakseni) appijupit, jotka ulkoistavat ruoanlaiton, siivouksen ja muut ikävät arjen askareet älypuhelimen klikkauksella työläisille, jotka puolestaan raatavat pitkää päivää leipänsä eteen heikolla palkalla ja vailla työehtoja. Aiheesta ilmestyi juuri jopa kokonainen kriittinen kirja, jonka kirjoittajan Tom Sleen mukaan jakamistalous johtaa yhteiskuntaan, jossa rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät entisestään.

Keskustelu aiheesta lähti Suomessa käyntiin vilkkaasti marraskuussa, kun Helsingin Sanomat uutisoi Woltin läheteistä ja näiden heikosta palkkatasosta (Wolt vastasi uudistamalla palkkiojärjestelmäänsä ja selventämällä sen ehtoja läheteille). Jussi Pullinen kirjoitti talouden murroksesta ja työn silppuuntumisesta erinomaisen analyysin Nyt-liitteeseen. Kirjoituksessa Pullinen pohtii, miten huolestuttavan kehityskulun voisi katkaista. Yhdeksi ratkaisuksi ongelmaan hän tarjoaa perustuloa, joka on tulossa kokeiluun tällä hallituskaudella, mutta toteaa, että se ei yksin riitä. Panostaminen hyvinvointiyhteiskuntaan, jossa perusturva sekä ilmainen koulutus, terveyspalvelut ja päivähoito kuuluvat kaikille on osa ratkaisua, mutta muutakin tarvitaan. Mitä se voisi olla?

Alustoista osuuskuntia?

Maailmalla tämän hetken konkreettisin vastaliike tälle ”alustakapitalismille”, jossa markkinapaikka-alustojen omistajat kuorivat työläisten tuottamasta arvosta kermat päältä, kantaa nimeä ”platform cooperativism”. Sanalla tarkoitetaan mallia, jossa alustaa hyödyntävät palveluntuottajat omistavat kukin osan alustaa kehittävästä yrityksestä ja saavat näin myös osuuden sen tuottamista voitoista. Lisäksi tuottaja-omistajat tekevät yhteistuumin päätökset alustojen kehityksestä ja säännöistä. Monelle tuttu lainsäädännöllinen malli tällaisen yrityksen organisointiin on osuuskunta (englanniksi cooperative).

Maailmalla on jo esimerkkejä muutamista alusta-osuuskunnista. Menestynein näistä on amerikkalainen kuvapankki Stocksy, josta esimerkiksi tämän postauksen kuva on peräisin. Stocksy tarjoaa markkinapaikan, jonka kautta kuka tahansa voi ostaa laadukkaita valokuvia suoraan kuvaajilta. Yritys kasvaa kovaa vauhtia ja tekee kuluvana vuonna jo 7.5 miljoonan dollarin liikevaihdon. Yrityksen omistavat yhdessä kaikki valokuvaajat, jotka myyvät kuviaan sivuston kautta. Kuka tahansa voi ryhtyä osakkaaksi. Muita esimerkkejä maailmalta ovat saksalainen Fairmondo, joka on kuin eBay, jonka omistavat kauppiaat. Fairmondo ottaa myyttiin ainoastaan eettisiä tuotteita, ja tilittää voittonsa myyjilleen. Amerikkalainen Loconomics puolestaan mainostaa olevansa kuin TaskRabbit, jonka omistavat sen kautta palveluja tarjoavat freelancerit. Belgialaisessa Tapazz-palvelussa kuka tahansa voi vuokrata auton suoraan naapuriltaan, ja yrityksen osakkeenomistajia ovat sen käyttäjät.

Alustaosuuskuntamallista kiinnostuneet järjestivät viime viikolla New Yorkissa ensimmäisen aihealueesta kiinnostuneet yhteen koonneen kansainvälisen tapahtuman. Tilaisuuden kutsuivat koolle kaksi amerikkalaista professoria, Trebor Scholtz ja Nathan Schneider. Scholtz kuvaili tilaisuuden tarkoitusta todeten, että uusi teknologia tuo ihmisille paljon hyötyä, eikä tätä ole syytä vieroksua, mutta omistusrakenteita muuttamalla laajemmat joukot pääsisivät osaksi palveluiden tuottamasta arvosta.

Ajatuksessa on paljon järkeä myös asiakkaan kannalta. Tyypillinen keikkatalousyritys veloittaa jokaisesta myyntitapahtumasta noin 20 prosentin komission. Vaikka suurin osa näistä yrityksistä tekee tällä hetkellä tappiota, sillä ne investoivat saadut rahat jatkuvasti kasvuun, on mallit suunniteltu siten, että ne voivat ennen pitkää tuottaa merkittäviä voittoja yritysten osakkeenomistajille. Alustaa kehittävän yrityksen näkökulmasta tilanne on sitä parempi, mitä pienemmällä rahalla keikkatyöläiset suostuvat palveluitaan tarjoamaan, sillä tällöin yrityken voitot kasvavat.

Jos omistajia ovatkin palveluntuottajat itse, alustan komissio voi olla selvästi pienempi, sillä yrityksen tavoite kääntyy päälaelleen: sen pyrkimyksenä onkin nyt optimoida tuottajien palveluistaan saamaa korvausta. Esimerkiksi Fairmondon komission on myyntiartikkelista riippuen 3-6% ja Loconomics ei veloita lainkaan komissiota, vaan ainoastaan 30 dollarin kuukausimaksun jokaiselta palveluntuottajalta. Asiakkaille tämä näkyy halvempina hintoina, ja palveluntuottajat saavat itselleen suuremman tuoton. Lisäksi tuottajat ovat todennäköisesti tyytyväisempiä omaan työhönsä, kun heillä on mahdollisuus päättää työehdoista itse, mikä näkyy suurempana motivaationa tarjota asiakkaille laadukasta palvelua. Asiakkaat ovat myös tyytyväisiä tietäessään, että heidän käyttämänsä rahat menevät suoraan paikallisen talouden tukemiseen.

Alustaosuuskunnat tarvitsevat sapluunoja ja avointa lähdekoodia

Miksi yllä kuvattu visio ei sitten ole jo toteutunut (muutamaa yllä mainittua esimerkkiä lukuunottamatta), ja miten siihen voidaan tulevaisuudessa päästä?

Yhtenä syynä voidaan pitää sitä, että perinteisempi osakeyhtiömalli on monille aloittaville yrittäjille tutumpi, ja osuuskuntamallia ei ole aiemmin nähty soveltuvaksi teknologiayrityksille. Malli mielletään jäykäksi ja konsensushakuiseksi. Tilanne on kuitenkin muuttumassa. Esimerkiksi Fairmondon co-op 2.0 -malli Saksassa ja amerikkalaisen asianajajan Janelle Orsin lanseeraama T-Corp, jota Loconomics käyttää, ovat esimerkkiä uudenlaisista osuuskuntasapluunoista. Osuuskuntapohjalta toimiva Loomio puolestaan on kehittänyt avoimen lähdekoodin työkalun, jolla verkottuneesti toimivat palveluntuottajat pystyvät tekemään tehokkaasti päätöksiä ja organisoimaan toimintaansa.

Toinen syy on puuttuva teknologia. Teknologiavetoiset startup-yritykset tarvitsevat yleensä paljon rahaa tuotekehitykseen, ja luonteva tapa hankkia tämä raha on pääomasijoitus. Osuuskunnat eivät tarjoa pääomasijoittajille yhtä houkuttelevia rikastumismahdollisuuksia. Esimerkiksi Fairmondolla ja Loconomicsilla on ollut käytettävissään selvästi vähemmän rahaa kuin tyypillisellä startup-yrityksellä, vaikka Fairmondo onkin onnistunut hankkimaan joukkorahoituksella kunnioitettavat 700 000 euroa.

Tähänkin ongelmaan on kuitenkin olemassa ratkaisu, joka on tuttu verkkojulkaisemisen puolelta. Neljäsosa maailman kaikista verkkosivuista (mukaan lukien tämä blogi) pyörii tällä hetkellä WordPress-julkaisujärjestelmän päällä. WordPress on avointa lähdekoodia, eli kuka tahansa voi ladata ja asentaa sen ilmaiseksi. Ohjelmoijat ja suunnittelijat voivat kehittää alustan päälle laajennuksia ja teemoja, ja myydä niitä alustan käyttäjille. WordPressin kehityksen myötä uuden verkkosivuston kehityskustannukset ovat pudonneet valtavasti.

Jakamistalouden markkinapaikka-alustat ovat loppujen lopuksi teknologialtaan kohtuullisen yksinkertaisia, ja muistuttavat suuresti toisiaan. Jos niille pystytään kehittämään vastaava julkaisujärjestelmä, jota kuka tahansa voi hyödyntää edullisesti, sijoitusrahan tarve vähenee. Oma yritykseni Sharetribe kehittää juuri tällaista avoimen lähdekoodin julkaisujärjestelmää, jota käyttävät jo sadat markkinapaikat ympäri maailman. Fairmondo on myös avannut palvelunsa lähdekoodin.

Kolmas syy on lainsäädäntö. Jakamistalous muuttaa merkittävällä tavalla monia perinteisiä liiketoimintamalleja, mikä on herättänyt vastustusta, eikä nykyinen lainsäädäntö ole kaikilta osin pysynyt perässä. Tämänkin asian suhteen tilanne on kuitenkin muuttumassa. Tästä voimme kiittää Airbnb:n ja Uberin kaltaisia isoja alustoja, jotka ovat toimineet tienraivaajina ja saaneet aikaan keskustelua, ja joissakin tapauksissa jopa lakimuutoksia. Suomessakin verottaja antoi juuri ohjeet siitä, miten jakamistaloustoimintaa tulee verottaa. Pienille osuuskunnille vastaavan muutoksen saaminen aikaan olisi ollut paljon vaikeampaa, mutta nyt tie alkaa olla raivattu, ja jakamistalous tunnustetaan suurelta osin lailliseksi ja hyödylliseksi toiminnaksi, johon myös lainsäädäntö kannustaa.

Neljäs syy on markkinointi. Jakamistalouden konseptit ovat aluksi olleet varsin vieraita suurelle osalle ihmisistä. Myös tällä saralla pioneerityötä on tarvittu paljon, jotta kaikki ovat ymmärtäneet ilmiön edut. On tarvittu kulttuurinmuutos, joka on edelleen osin vasta meneillään. Tässäkin menestyneet riskirahoitetut startup-yritykset ovat olleet tienraivaajia, sillä niillä on ollut riittävästi resursseja käytettävissään markkinointiviestintään. Nyt aika alkaa ehkä viimein olla kypsä alustaosuuskunnille.

Kuinka realistista sitten on, että alustaosuuskunnat pystyvät kilpailemaan tosissaan riskirahoitettujen startup-yritysten kanssa? Itse uskon siihen vahvasti. Monesti sanotaan, että markkinapaikkojen suhteen vallitsee niin kutsuttu verkostovaikutus (network effect): kun alustan hyödyllisyys riippuu siitä, kuinka moni sitä käyttää, on muiden vaikea tulla markkinoille sen jälkeen, kun yksi on ehtinyt vallata markkinan. Keikkatalouden suhteen tämä pätee kuitenkin vain paikallistasolla. Vaikka Uberilla olisi globaali markkinajohtajuus, se ei kiinnosta minua, jos asun itse Tampereella, eikä Uber toimi vielä siellä. Palveluntuottajien näkökulmasta puolestaan osuuskuntamalli on erittäin houkutteleva sen tarjoamien hyötyjen ansiosta, joten kynnys vaihtaa ei todennäköisesti ole suuri.

Lopuksi

Jakamistaloutta (tai keikkataloutta) ei voi nähdä yksiselitteisesti hyvänä tai pahana asiana. Ilmiössä on kyse teknologian mukanaan tuomasta suuresta murroksesta sekä työelämässä että kulutuskäyttäytymisessämme.

Jakamistalouden perusvisio tulevaisuuden yhteiskunnasta on edelleen erittäin positiivinen. Siinä yhteiskunnassa hankimme tavaramme ja palvelumme yksittäisiltä, verkkottuneilta tuottajilta suurten korporaatioiden sijaan. Olemassa olevat tavarat jaetaan ja kierrätetään, jolloin tarve uusien tavaroiden valmistukselle vähenee, mikä säästää ympäristöä merkittävällä tavalla. Työtä on tarjolla runsaasti, ja ihmisten valinnanvapaus lisääntyy. Parhaimmillaan jakamistalous voi tarjota ensiarvoisen tärkeitä ratkaisuja ilmastonmuutoksen pysäyttämiseen ja työelämän parantamiseen.

Samaan aikaan meidän ei pidä sulkea silmiämme siltä, että ilmiö tuo mukaan myös haasteita, kuten tässä kirjoituksessa käsitelty uhka yhteiskunnan kahtiajakautumisesta. Tämä ei kuitenkaan ole peruste vastustaa jakamistaloutta. Sen sijaan on syytä miettiä, miten nämä haasteet ratkaistaan luopumatta muutoksen mukanaan tuomista positiivisista puolista. Tässä kirjoituksessa on esitetty yksi mahdollinen ratkaisuehdotus, mutta se ei varmasti ole ainoa. Mikä on sinun ehdotuksesi?

Jakamistalouden evankelistat

Jakamistalous on viime vuosina saanut paljon huomiota maailmalla. Tämä postaus esittelee toimijoita, jotka ovat etulinjassa luomassa ilmiölle näkyvyyttä ja edistämässä sitä globaalilla tasolla.

OuiShare

OuiShareOuiShare on kansainvälinen voittoa tavoittelematon organisaatio, joka sai alkunsa 25-vuotiaan pariisilaisen Antonin Leonardin blogista. OuiSharen ydintiimiin kuuluu useita kymmeniä aktiiveja ympäri maailmaa (kuulun myös itse tähän joukkoon). Läpinäkyvällä ja osallistavalla lähestymistavallaan OuiShare on onnistunut kokoamaan ympärilleen todennäköisesti maailman suurimman jakamistaloudesta innostuneiden ihmisten yhteisön. OuiShare julkaisee verkkolehteä, pitää yllä jakamistalouteen liittyvää työpaikkaportaalia sekä järjestää vuosittain kymmeniä tapahtumia, joista tärkein on kaikki jakamistalouden mielipidejohtajat yhteen paikkaan kokoava OuiShare Fest. Tapahtuma järjestetään seuraavan kerran 3.-5. toukokuuta 2014.

Collaborative Lab

Collaborative Consumption

Collaborative Lab on yksityinen yritys, joka tarjoaa muun muassa konsulttipalveluita jakamistalouden startupeille ja hallinnoi collaborativeconsumption.com -sivustoa. Sivusto kokoaa yhteen jakamistalouteen liittyvää uutisointia ja pitää myös yllä hakemistoa jakamistalouden startupeista ja muista toimijoista. Yrityksen voimahahmo on Rachel Botsman, jakamistalouden kenties merkittävin mielipidejohtaja. Botsman julkaisi vuonna 2010 yhdessä Roo Rogersin kanssa hittikirjan What’s Mine is Yours – The Rise of Collaborative Consumption, joka toi jakamistalousilmiön ensi kertaa suuren yleisön tietoisuuteen. Botsman on sen jälkeen kiertänyt ympäri maailmaa puhumassa asiasta, julkaissut paljon lisää materiaaleja ja antanut haastatteluita käytännössä kaikille merkittäville medioille. Myös Botsmanin kollegat Lauren Anderson ja April Rinne ovat usein näkyvästi esillä jakamistalouteen liittyvissä asioissa.

Shareable

Shareable

Shareable on voittoa tavoittelematon amerikkalainen mediaorganisaatio, joka julkaisee verkkolehteä, järjestää tapahtumia ja kokoaa myös erilaisia jakamistalouteen liittyviä raportteja ja julkaisuja. Shareable oli ensimmäinen toimija, joka ryhtyi käyttämään sittemin yleistynyttä ”sharing economy” -termiä kuvaamaan tätä uutta talousilmiötä. Organisaation voimahahmo on sen perustaja Neal Gorenflo.

The Mesh

The MeshLisa Ganskyn kirja The Mesh – Why the Future of Business is Sharing, joka ilmestyi samoihin aikoihin kuin Botsmanin ja Rogersin kirja. Ganskyn ja Botsmanin välillä on siitä lähtien vallinnut hienoinen kilpailuasetelma, sillä molemmat kirjat kuvasivat samaa ilmiötä, jonka keulakuvaksi molemmat naiset ovat aktiivisesti pyrkineet. Gansky pitää yllä meshing.it -sivustoa, joka on varsin samankaltainen kuin collaborativeconsumption.com – myös tällä saitilla on hakemisto jakamistalouden toimijoista sekä blogi, joka käsittelee aiheeseen liittyviä ajankohtaisia asioita.

Peers

PeersPeers on vuonna 2013 perustettu ”ruohonjuuritason järjestö”, jonka ajatuksena on koota jakamistalouden palveluiden käyttäjät yhteen ja toimia yhdessä lainsäätäjien ja muiden sidosryhmien kanssa ilmiön edistämiseksi ja lainsäädännöllisten esteiden poistamiseksi. Peers järjestää usein muun muassa erilaisia tempauksia, jotka koostuvat lukuisista ympäri maailmaa järjestettävistä satelliittitapahtumista. Esimerkkejä tapahtumista ovat Dinner With Peers sekä vaatteidenvaihtotempaus PeersSwap. Järjestö on saanut osakseen kritiikkiä, koska sen taustalla taustalla on Airbnb:n ja muiden piilaakson riskirahoitettujen jakamistalous-startupien ihmisiä, ja nämä yritykset ovat myös rahoittaneet järjestöä. Kritiikissä on kyseenalaistettu, kuuluuko järjestön ääni todella tavallisille ihmisille vaiko sen taustalla oleville yrityksille. Natalie Foster on Peersin keskeisin hahmo.

Crowd Companies

Crowd CompaniesCrowd Companies on loppuvuonna 2013 perustettu yritys, joka pyrkii olemaan jakamistalouden ”brändivaltuusto”. Sen perustaja, piilaaksolainen Jeremiah Owyang on arvostettu sosiaalisen median analyytikko, joka oli yhtenä ensimmäisistä tuomassa sosiaalista mediaa suuryrityksiin. Nyt Owyang on tullut siihen tulokseen, että jakamistalous tulee olemaan yhtä suuri murros kuin sosiaalinen media, ja hänen mielestään myös jokaisen suuryrityksen pitää miettiä, miten ottaa ilmiö huomioon omassa liiketoiminnassa. Crowd Companies pyrkii vastaamaan tähän tarpeeseen. Owyang on onnistunut kokoamaan valtuustoon merkittäviä kansainvälisiä suuryrityksiä, kuten Nestlé, Walmart, Cisco ja Intel.

The People Who Share

The People Who ShareThe People Who Share on brittiläinen voittoa tavoittelematon organisaatio, jonka missiona on jakamistalouden sanoman levittäminen. Organisaation merkittävin aktiviteetti on Global Sharing Day -tapahtuman järjestäminen. Kyseessä on päivä, jonka aikana pyritään järjestämään mahdollisimman paljon jakamistalouteen liittyviä satelliittitapahtumia ympäri maailman. Organisaation perustaja Benita Matofska pyörittää myös Compare and Share -yritystä, joka pyrkii aggregoimaan eri jakamistalouden palveluiden sisältöä yhteen paikkaan, jotta käyttäjät löytäisivät sisällöt helpommin. Compare and Share pitää myös yllä (jälleen yhtä) hakemistoa jakamistalouden startupeista.

P2P Foundation

P2P FoundationP2P Foundation on eurooppalainen säätiö, joka tutkii kaikkea peer-to-peer (vertaiselta vertaiselle) -mallilla tapahtuvaa toimintaa. Viime vuosina jakamistalous on ollut yksi säätiön vahvimmista fokusalueista, ja säätiö on tiiviisti tekemisissä OuiSharen kanssa. Säätiön voimahahmo on belgialainen Michel Bauwens.

European Sharing Economy Coalition

European Sharing Economy CoalitionEuropean Sharing Economy Coalition on vielä lähtökuopissa oleva koalitio, jonka tavoitteena on toimia tiiviissä yhteistyössä Euroopan Unionin kanssa, lisätä päättäjien jakamistaloustietoutta ja edistää ilmiön leviämistä nimenomaan lainsäädännöllisestä näkökulmasta. Koalition taustalla on Euro Freelancers -organisaatio, joka on EU-asioiden parissa toimivien konsulttien ja vapaiden agenttien yhteenliittymä. Koalition perustaja on Euro Freelancersin Marco Torregrossa.

Jakamistaloustapahtuma Helsingissä torstaina 12.9. – tule mukaan!

Image

Kuluvan viikon torstaina suomalaiset jakamistalous-aktiivit kokoontuvat Putte’s Bar & Pizza -ravintolaan. Peloton Club ❤ OuiShare Drink Helsinki -tapahtumassa esittäytyy muun muassa eurooppalainen jakamistalousverkosto OuiShare. Lisäksi tapahtumassa pitchaavat suomalaiset jakamistaloustoimijat.

Tapahtuma on erinomainen tilaisuus tutustua ilmiöön ja verkostoitua muiden toimijoiden kanssa. Tervetuloa mukaan!