Jakamistalous ja verotus – mahdoton yhtälö?

pyorailija_wolt

Artikkelin ovat kirjoittaneet tutkija Maija Faehnle Helsingin yliopistosta ja Suomen ympäristökeskuksesta, tutkija Hilma Immonen Ammattikorkeakoulu Arcadasta, tutkija ja dosentti Pasi Mäenpää Helsingin yliopistosta, yliopettaja ja dosentti Mats Nylund Ammattikorkeakoulu Arcadasta, tutkija ja Kulttuurituotannon tutkinto-ohjelman tutkintovastaava Tomas Träskman Ammattikorkeakoulu Arcadasta. Teksti on julkaistu ensin sivulla Sitra.fi.

Jakamistalous ja verotus – mahdoton yhtälö?

Jakamistalous tuo julkiselle hallinnolle haasteita, joista suurimpiin kuuluu verotus. Miten jakamistaloutta tulisi verottaa, jotta turvattaisiin oikeudenmukainen veronkanto, joka ylläpitää verokertymää ja samalla edistää jakamistalouden myönteisiä puolia?

Jakamistalous tuo mukanaan kutkuttavia lupauksia uusista liiketoimintamalleista, jokaisen lompakolle sopivista palveluista sekä ympäristöystävällisemmästä ja yhteisöllisemmästä yhteiskunnasta. Yksi lupausten täyttymisen jarruttajista on verolainsäädäntö, jota ei ole suunniteltu jakamistaloutta ajatellen. Selvitimme tilannetta pääasiassa haastatteluihin perustuvassa tutkimustyössämme (Faehnle ym. 2016). Työn perusteella jakamistalous tuo verotuksen näkökulmasta ainakin neljä keskeistä haastetta:

  1. Silpputulojen verotus aiheuttaa enemmän kustannuksia kuin tuo verotuloja. Jakamistaloudessa syntyy paljon pieniä tulovirtoja, joiden käsittely on työlästä. Verottajan toiminnan ei pitäisi tietenkään jäädä tappion puolelle. Verovalvontaa tuskin voidaan myöskään ulottaa tehokkaasti pieniin tulovirtoihin, kun niitä syntyy kenellä tahansa ammatista tai muusta taloudellisesta toimeliaisuudesta riippumatta.
  2. Silpputulojen ilmoittaminen on työlästä, jolloin syntyy harmaata taloutta. Pienten maksujen ja tulojen ilmoittaminen on vastaavasti työlästä työn teettäjille ja tulonsaajille. Vähäisyyden takia niiden ilmoittamista ei ehkä pidetä tärkeänä. On myös epätietoisuutta siitä, mikä on veronalaista toimintaa ja mikä ei. Arvonlisäverorajaa luullaan joskus veronalaisuuden rajaksi. Valvonnan puute altistaa jatkamaan harmaata toimintaa.
  3. Ilmoittamisen työläys viestii byrokratiasta, mikä voi rapauttaa yleistä veromoraalia ja ehkäistä taloudellista toimeliaisuutta. Kansalaiset kokevat suomalaisen sääntely-ympäristön ja viranomaistoiminnan vaativana ja kankeana, etenkin suhteessa uusien digitaalisten palvelujen, ”appien”, helppouteen ja näppäryyteen. Byrokratian pelkoa on enemmän kuin todellista byrokratiaa. Jälkiverojen ja etuuksien menetyksen pelossa saatetaan joko vähentää taloudellista toimeliaisuutta – myös verovapaata sellaista – tai valita tietoisesti pimeän toiminnan linja. Jakamistalouteen usein liittyvän eetoksen mukaan ihmisten on voitava toimia keskenään ilman valtion häiritsevää väliintuloa. Verohallinnon linjaus aikapankeissa tapahtuvan vaihtotyön verotuksesta vuonna 2013 vähensi myös edelleen verovapaan vaihdon määrää.
  4. Verkkopalveluja tarjoavat yritykset maksavat veronsa muualle. Ylikansallisten yhtiöiden harjoittama verosuunnittelu ei ole jakamistalouden tuoma ilmiö, mutta jakamistalous näyttää yleistävän ilmiötä. Tietojärjestelmäalustaan pohjautuva yritystoiminta on rakenteeltaan keveä organisoida verotusta minimoiden. Lisäksi alustatalouden luonteeseen kuuluu, että se häiritsee tai uhkaa jopa tuhota eli disruptoida kokonaisia elinkeinoaloja, joista taksiliikenne ja majoituspalvelut ovat ensimmäisiä esimerkkejä. Tällöin verotuksellisesti kotimaiset elinkeinot voivat siirtyä verotuksen ulottumattomiin. Digitalous myös automatisoi työtä, jolloin työtulot ja niistä kannettavat verotulot vähenevät. Lisäksi nousevan digitalouden epäillään myös olevan muuta taloutta yleisemmin harmaata. Euractiv.com -sivuston mukaan Euroopassa toimii noin 715 000 verkkokauppaa, mutta esimerkiksi Ranskan verohallintoon niistä on rekisteröity alle 1 000.

Mahdollisia ratkaisuja

Joissakin maissa on käytössä tai suunnitteilla malli, jossa pienet tulot ovat verovapaita, kuten Suomessa ovat marjojen ja sienten sekä koti-irtaimiston myyntitulot (5 000 euroon asti). Vapauttaminen poistaisi pienimuotoisen harmaan talouden ja valtaosan silpputulojen verottajalle aiheuttamasta työmäärästä sekä kannustaisi taloudelliseen toimeliaisuuteen ja vahvistaisi jakamistalouden elinkeinojen kehitystä Suomessa. Valtiovarainministeriön mukaan pienten tulojen (esim. 3 000 euroon asti) vapauttaminen veronalaisuudesta merkitsisi kuitenkin hyvin merkittävää lovea verokertymään, joten se ei ainakaan nykyisessä valtiontalouden tilanteessa vaikuta realistiselta näkymältä. Verojärjestelmämme periaatteita ovat yksinkertaisuus ja neutraalius, joiden kanssa verovapaus tietyssä tulolajissa tai verotuksen käyttäminen kannustimena toimeliaisuuteen eivät ole linjassa.

Verotusjärjestelmän kannalta toimivampi ratkaisu voisi olla palvelujen vaihtoa tarjoavien alustojen ylläpitäjien velvoittaminen ilmoitusvastuuseen niiden käyttäjien tuloista ja menoista. Velvoittaminen vahvistaisi Euroopan Komission linjaa, jonka mukaan jakamis- (tai yhteistyö)talouden alustojen tulee tehdä yhteistyötä verottajan kanssa pitämällä taloudellisesta toiminnasta kirjanpitoa ja helpottamalla veronkeruuta.

Airbnb:n ja Uberin tapaisten yritysten kohdalla ilmoitusvelvollisuus vaikuttaa luontevalta, koska ne ovat isoja yrityksiä. Esimerkiksi San Franciscon kaupunki on velvoittanut Airbnb:n maksamaan majoitusveroa ja pitämään kirjanpitoa, josta vuokrausten oikeellisuus voidaan tarkistaa (Miller 2016).

Ilmoitusvelvollisuutta harkittaessa tulee kuitenkin vastaan jakamistalouden toimijoiden moninaisuus. Pienten kasvuyritysten ja jakamistalouden ruohonjuuritoimijoiden kohdalla ilmoitusvelvollisuus voisi ehkäistä toimintaa ja rapauttaa sen luonnetta. Ääripäätä tässä suhteessa edustavat REKO-lähiruokarenkaat, joiden koko toimintalogiikka ja toimintaa kannatteleva luottamuksellisuus perustuvat siihen, että ryhmien ylläpitäjät eivät saa toimestaan korvausta eivätkä juridisesti vastaa ryhmän toiminnasta vaan ainoastaan kohtauttavat ruoan tuottajat ja kuluttajat omine vastuineen.

Toteutuakseen mielekkäästi pienimuotoisten alustatoimijoiden ilmoittamisvelvollisuus edellyttäisi ilmoittamisen helpottamista. Tähän ratkaisu olisi automatisoitu verkkopalvelu, joka ohjaa maksutiedot jopa reaaliaikaisesti suoraan verottajalle (ja muille, kuten työeläkeyhtiöille). Tällaiseen kannustaa Euroopan Komissiokin mainitessaan Virossa kehitteillä olevan ”Über appin” hyvänä esimerkkinä palvelualustan ja veroviranomaisen yhteistyöstä (A European Agenda for Collaborative Economy s. 14).

Verojärjestelmän toimivuuden tarkastelussa tulee pohdittavaksi, miten arvioida etuja ja haittoja yhtäältä säännösten yksinkertaisuuden kannalta ja toisaalta niiden moninaistamisen tarpeen kannalta, jota toimijoiden erilaisuus edellyttää. Yksinkertaisella yhteisellä verotuskäytännöllä voidaan tuskin samanaikaisesti turvata verojen saamista isoilta yrityksiltä sekä mahdollistaa REKO-renkaiden tyyppistä toimintaa. Toimijasta riippuvaisen verokohtelun harkitseminen taas tuo kysymyksiä kilpailulainsäädännön kannalta.

Jos toimijoita voidaan verottaa eri tavoin, verotus voi toimia välineenä alueiden ja palvelutarjonnan kehityksen ohjaamisessa. Esimerkiksi yksityisissä majoituspalveluissa suurilla volyymeilla operoivien toimijoiden verottaminen pieniä ankarammin voi olla keino hillitä kokonaisten talojen ”hotellistumista” (Katz 2015). Soulissa on ehdotettu verohelpotuksia uskonnollisille yhteisöille, jos ne avaavat tilojaan julkiseen käyttöön (CCKorea & Bora Jung 2015). Kohdennetuilla verohelpotuksilla on mahdollista esimerkiksi helpottaa uusien pienten paikallisten palvelujen syntymistä. Jos näkökulma on verotulonmenetysten torjumisessa, suurten yritysten osalta yksi keino voi olla haittaveron tyyppisen maksun periminen alustoilta niiden toiminnasta aiheutuvien verotulonmenetysten kattamiseksi (Miller 2016).

Suomessa valtiovarainministeriö valmistelee vuonna 2019 avattavaa kansallista tulorekisteriäkokoamaan ensin kansalaisten palkkatiedot ja myöhemmin etuudet yhteen paikkaan. Sen odotetaan helpottavan etenkin yritysten hallinnollista taakkaa, tuovan helpotusta pienten tulojen ja etuuksien byrokratiaan sekä mahdollistavan tulojen ja etuuksien yhteensovittamisen, lyhytaikaisen työn houkuttavuuden lisäämisen ja reaaliaikaisen verotuksen ja sosiaaliturvan. Kansalaisille tulorekisteri voisi tuoda helpotusta käyttäjäystävällisenä palveluna, jossa voisi tarkistaa tulonsa ja yksityishenkilönä maksamansa palkat ja helposti arvioida tulonhankinnan kannattavuutta.

Toinen jakamistalouden hallinnointiin kehitettävä väline voisi olla vapaaehtoistyön portaali, jollaista vapaaehtoistoiminnan koordinaatiota ja toimintaedellytysten kehittämistä selvittänyt työryhmä ehdottaa raportissaan (pdf). Portaali voisi toimia paikkana löytää apua myös laajemmin jakamistaloudessa esiin nouseviin verotuskysymyksiin.

Lisäksi voisi pohtia mahdollisuuksia luoda jakamistalouden verotuksesta muulle verotukselle rinnakkainen tai sisäkkäinen malli valtiomonopolistisen rahapelitoiminnan tapaan. Siinä paikallisen jakamistalouden verotulot ohjattaisiin esimerkiksi kriisirahastoon, paikallisiin hankkeisiin tai kansalaistoimintaan (ks. Mäenpää 2011, 171–174). Näin verotus tukisi toiminnan yleishyödyllisyyttä ja tukeutuisi ”aidon jakamistalouden”  henkeen.

Verotuksella vauhtia hyvinvointimallin uudistamiseen?

Jakamistalouden verotuksen pohtiminen on monia koskettavana myös tilaisuus aktivoida laajempaa yhteiskunnallista keskustelua julkisen hallinnon sopeutumisesta jakamistalouteen. Ryhtyisikö verohallinto veturiksi, joka yhdessä jakamistalouden monien toimijoiden kanssa innostaa muita hallinnonaloja ja avaa niille tietä löytää tapoja mukautua? Ottaisivatko eduskunnassajakamistalouden edelläkävijäksi ryhtynyt tulevaisuusvaliokunta ja verohallinto yhdessä visiokseen olla jakamistalouden kehittämisen laajasti halutuimmat yhteistyökumppanit?

Verotuksen kehittäminen voisi osaltaan sysätä eteenpäin suomalaisen ja pohjoismaisen hyvinvointimallin uudistamista jakamistalouden tuomia mahdollisuuksia hyödyntäväksi. Voisiko Suomi ryhtyä eurooppalaiseksi edelläkävijäksi kokeiluissa, joilla selvitetään erilaisten verotusratkaisujen toimivuutta jakamistaloutta hyödyntävän hyvinvointiyhteiskunnan rakentamisessa paitsi verokertymän turvaamisen,  myös ”aidon jakamistalouden” hengen ja pienten vertaistoimijoiden kannustamisen näkökulmasta?

Lisää keskusteltavaa ja lähdeviitteet julkaisussa:

Faehnle, Maija, Immonen, Hilma, Mäenpää, Pasi, Nylund, Mats ja Träskman, Tomas. 2016.Jakamistalous ja verotus: Eväitä yhteiskunnalliseen keskusteluun.  Arcada Working Papers 4/2016.

Kirjoittajat:

Maija Faehnle, tutkija, Helsingin yliopisto ja Suomen ympäristökeskus
Hilma Immonen, tutkija, Ammattikorkeakoulu Arcada
Pasi Mäenpää, tutkija, dosentti, Helsingin yliopisto
Mats Nylund, yliopettaja, dosentti, Ammattikorkeakoulu Arcada
Tomas Träskman, tutkija, tutkintovastaava Kulttuurituotannon tutkinto-ohjelma, Ammattikorkeakoulu Arcada

 

Jakamistalous ja verotus

2239835906_082d400c01_b

Mediassa ja sosiaalisesta on tänään meneillään keskustelu Iltalehden Tipit, työpaikkapalkinnot ja tappiolla tehdyt villasukat – Nämäkin pikkusummat on ilmoitettava verottajalle -jutun pohjalta.

Jakamistalous.fi:n kommentti verotuskeskusteluun jakamistalouden näkökulmasta

Jakamistalouden kehittymistä yhteiskuntaa parhaalla tavalla hyödyttävään suuntaan hiertää, ettei verohallinto ei ole onnistunut luomaan järjestelmää, jolla pienet tulovirrat voidaan raportoida verottajalle helposti ja resurssiviisaasti. Tilanne on kehittynyt Suomea paremmin Virossa ja Ruotsissa.

Jakamistalouspalvelut ja niiden käyttäjät haluaisivat toimittaa tiedot ansioistaan verottajalle. Tämänhetkisellä järjestelmällä, eli vuosi-ilmoituksella raportointi, ei ole yhteensovitettavissa digitaalisiin palveluihin ja se on yksittäisille henkilöille liian hankalaa. Lisäksi nämä vuosi-ilmoituksella tehdyt ilmoitukset ovat verottajalle aikaa vieviä eli kalliita käsitellä.

Verohallinnon ylitarkastaja Petri Manninen on pidetty erittäin hyvin tietoisena tarpeista verohallinnon järjestelmän parantamiselle.

Jakamistaloutta ja verotusta käsiteltiin eduskunnan tulevaisuusvaliokunta 2.3.2015

Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta järjesti 2.3.2015 kuulemistilaisuuden jakamistaloudesta. Tilaisuus tallennettiin videolle, jonka voit katsoa tästä. Tilaisuudessa käsiteltiin myös verotusta laajasti ja myös ylitarkastaja Petri Manninen piti kommenttipuheenvuoron (videon kohta 1:43:07). Tilaisuuteen osallistui noin 50 kansanedustajaa ja asiantuntijaa. Keskustelijoiden konsensus oli varsin selvä: jakamistalous tulee muuttamaan yhteiskuntaamme dramaattisella tavalla tulevina vuosina, ja nyt poliittisten päättäjien on tärkeää hahmottaa, miten varmistetaan se, että yhteiskunnan rakenteet pysyvät mukana kehityksessä. Tässä Jakamistalous.fi-postauksessa käydään läpi tilaisuuden keskeinen sisältö.

Joukkoistetut palvelut työllistäjinä -raportti tuntipohjaisen työn mahdollisuuksista ratkaista työttömyysongelmaa

Joukkoistetut_palvelut_työllistäjinä_kuvaRaportti ladattavissa täältä.

Tampereen kaupungin tilaama ja Keski-Suomen ELY-keskuksen ohjaama tänään ilmestynyt Joukkoistetut palvelut työllistäjinä -raportti selvittää nuorten ja muiden heikossa työmarkkina-asemassa olevien työllistämiseksi suoraan kotitalouksille tehtävillä työsuorituksilla.

Joukkoistetun työn toimijakentälle on ilmestynyt viime aikoina lukuisia sähköisiä välityspalveluita. Joukkoistetut palvelut työllistäjinä -raportti pureutuu keikkatyön välityspalveluiden kenttään käyttäjälähtöisesti erityisesti heikossa työmarkkina-asemassa olevien kannalta.

Selvitystä varten haastateltiin laajasti viranomaisia, etujärjestöjä, Tampereen kaupungin ja muiden kuntien edustajia, eri taustaisia tamperelaisia ja järjestöaktiiveja. Viranomaiset näkevät keikkatyön hyvänä keinona parantaa työnhakijoiden työllistettävyyttä, kun se toteutetaan vero-, työ- ja muun lainsäädännön mukaisesti.

Sekä työnhakijoilla että kotitalouksilla on selkeää tarvetta ja kiinnostusta joukkoistettua työtä kohtaan, jos käytössä on luotettava, helppokäyttöinen  sekä työntekijän aikataulut huomioiva välityspalvelu. Päämääränä työntekijöillä on kuitenkin työllistyä varsinaisiin palkkatöihin. Selvityksen mukaan on toisaalta epätodennäköistä, että heikossa työmarkkina-asemassa olevat, kuten työttömät nuoret, maahanmuuttajat ja pitkäaikaistyöttömät, pärjäisivät kilpailussa kotitalouksien keikkatöistä, jos vastassa on osaavia ja kokeneita muita työnhakijoita.

Selvitys esittää toimenpide-ehdotuksia kotitalouksille tehtävän keikkatyön helpottamiseksi.  Työnhakijan perustoimeentulon kannalta hallitsemattomia riskejä on pienennettävä tarkentamalla lakien soveltamisohjeita ja siten TE-toimiston ja toimeentulotukipäätösten harkinnanvaraisuutta. Työllistämistoimenpiteiden kuten palkkatuen sovellettavuutta tulee laajentaa muuhun kuin kokopäiväiseen työhön. Lisäksi välityspalveluiden ja julkisen sektorin toimijoiden tulisi tehdä yhteistyötä vaikeassa työmarkkina-asemassa olevien tukemiseksi keikkatyömarkkinoilla.

Lisätietoja Tampereen kaupungin sivuilta ja CoReorientin mediatiedotteesta.

 

Kiinnostava jakamistalous-radiokeskustelu

Untitled-1Kuuntele kiinnostava 5.11.2015 Yle Radio 1:ssä käyty jakamistalous-aiheinen keskustelu.

Keskustelijoina taloussosiologian tutkijatohtori Taru Lindblom (keskellä), Yhteismaa-aktivisti Pauliina Seppälä ja toimitusjohtaja Juho Makkonen Sharetribesta ja Jakamistalous.fi:stä. Myös verotarkastaja Petri Manninen Verohallinnosta vieraili ohjelmassa lyhyesti vastaten muutamiin toimittaja Juho-Pekka Rantalan kysymyksiin. Kesto 55 min. Kuva sivulta.

Saatavilla Areenasta toistaiseksi: http://areena.yle.fi/1-3021939

Onko jakamistalous sinua varten?

Hmmmm...which one should i eat first? by Carly & Art I CC-BY license (http://creativecommons.org/licenses/by/2.0/deed.en) (cropped)

Mitä jakamistalous tarkoittaa?

Oletko koskaan listannut kaikkea, minkä omistat? Kuinka usein käytät mitäkin tavaraa tai kuinka paljon ne vievät tilaa? Haaveiletko lomasta yksityisessä huvilassa meren rannalla, tai edullisesta huoneesta New Yorkin keskustassa? Haluaisitko kokeilla jotakin uutta harrastusta, mutta tarvittavien välineiden ostaminen tuntuu liian suurelta panostukselta? Haluaisitko tietää, miten voit ansaita rahaa käyttämällä resurssejasi mahdollisimman tehokkaasti ja viisaasti? Haluatko uusia ystäviä naapurustostasi tai kohteesta, johon suunnittelet matkaa? Lue loppuun