Ostossivusto tutki yhteiskäyttöajoneuvojen suosiota Euroopassa

yhteiskauttoajoneuvot_intro_top10

Tekstin on kirjoittanut Online PR Manager Anna-Maria Vuosmala ShopAlike.fi:stä. ShopAlike.fi on laadukas ja monipuolinen ostossivusto, joka tarjoaa helpon tavan ostaa muotia ja lifestyle-tuotteita netissä. Yhdelle sivustolle on kerätty yli sadan verkkokaupan tuotteet naisten, miesten ja lasten vaatteista kodin sisustukseen, kelloista koruihin sekä erä- ja urheiluvarusteista lemmikkientarvikkeisiin. ShopAlike.fi seuraa trendejä ja yhteiskäyttöajoneuvojen yleistyessä he ovat tutkinneet niiden käyttöä.

Tutkimus selvitti: Nämä Euroopan pääkaupungit suosivat eniten yhteiskäytettäviä ajoneuvoja

Yhteiskäytettävät ajoneuvot ovat yleistyneet viime vuosien aikana nopealla tahdilla ympäri maailman jakamistalouden suosion kasvaessa. Asenne ajoneuvokulttuuria kohtaan on kääntymässä vihreämmäksi ja moni miettii yhä tarkemmin omaa hiilijalanjälkeään. Nuoremmalle sukupolvelle auton omistaminen ei ole enää yhtä tärkeä statussymboli kuin se on ehkä ollut aikanaan suurille ikäluokille. Käytäntö on osoittanut, että yksityiskäytössä olevat autot palvelevat vain yhtä henkilöä tai perhettä, kun taas yksi yhteiskäyttöauto palvelee jopa 60 henkilöä. Yhteiskäyttöajoneuvot tuovat myös ratkaisun suurkaupunkien liikenneruuhkiin sekä pysäköintiongelmiin, sillä ajoneuvoa käytetään vain tarvittaessa, eikä se yleensä seiso pysäköitynä pitkiä aikoja.

Vertailusivusto ShopAlike.fi on suorittanut tutkimuksen yhteiskäyttöneuvojen tarjonnasta Euroopan pääkaupungeissa ja selvittänyt kuinka pitkällä kaupungit ovat ekologisessa kehityksessä. Tutkimuksessa on vertailtu yhteiskäyttöautojen, -polkupyörien ja -skoottereiden palveluntarjoajia ajoneuvojen määrään, saatavuuden (määrä/10 000 asukasta kohti) ja edullisuuden (hinta/ensimmäinen tunti) osalta 28 Euroopan pääkaupungissa.

Pariisissa suositaan ajoneuvojen yhteiskäyttöä eniten – Helsinki sijalla 17

Tutkimuksen mukaan Pariisi osoittautui yhteiskäyttöä eniten suosivaksi kaupungiksi, sijoittuen ensimmäiselle sijalle kaikissa kolmessa kategoriassa. Jaetulle toiselle sijalle sijoittuivat Bryssel, Berliini, Varsova, Wien ja Amsterdam, jotka tarjoavat kaikkia kolmea ajoneuvotyyppiä yhteiskäytettäväksi. Ateenasta tai Sofiasta ei taas löydy yhtään yhteiskäytettävää ajoneuvoa.

Helsinki on sijoittunut sijalle 17., joka kertoo ilmiön olevan vielä suhteellisen uusi Suomessa. Skootterit puuttuvat kokonaan tarjonnasta, mikä saattaa johtua osittain hankalista sääolosuhteista. Yhteiskäyttäajoneuvot ovat kuitenkin lisäämässä suosiotaan ja palveluntarjoajia onkin alkanut ilmestymään myös muihin Suomen kaupunkeihin. Vihreämmästä ajattelusta kertovat myös monet uudet hankkeet, kuten pääkaupunkiseudun robottiajoneuvojen saapuminen katukuvaan.

Tutkimuksen tulokset ja tarkemmat tilastotiedot löytyvät täältä.

 

Mainokset

Vaatiiko jakamistalous yhteisöllisyyttä? Ei, mutta joukkorahoituskampanjan onnistuminen vaatii.

SharingEconomySwissKnife_small_800.jpg
Tekstin ovat kirjoittaneet Liiterin projektipäällikkö Juuso Lautiainen ja markkinointipäällikkö Henni Ahvenlampi CoReorient Oy:stä. Henni on myös yksi jakamistalous.fi -päivittäjistä.

Jakamistaloutta vai käyttöoikeustaloutta?

Harvard Business Review ravisutti kuuluisassa artikkelissaan The Sharing Economy Isn’t About Sharing at All, että jakamistaloudessa ei ole lainkaan kyse jakamisesta, vaan oikeudesta käyttää tuotteita ja palveluita maksua vastaan. Kirjoittajat toteavat, että perheen kesken tavaroita voidaan jakaa ilman rahanvaihtoa luottamuksesta omistajien ja lainaajien välillä. Mutta kun käyttäjien väliin tulee yritys, muuttuu toiminta jakamisesta toisen tavaroiden käyttöoikeudesta maksamiseen.

He tutkivat muun muassa ZipCaria, maailman suurinta autojen vertaisvuokrauspalvelua ja saivat selville, että käyttäjät eivät kokeneet niitä velvollisuudentunteita toisiaan kohtaan, joita heille tulee lainatessaan toiselta ihmiseltä suoraan jotain asiaa ilmaiseksi. Palvelun käyttäjät maksoivat toisten ihmisten autojen käytöstä ja kokivat palvelun samantyyppiseksi kuin hotellin käytön: muutkin käyttävät samoja autoja, mutta muita auton käyttäjiä ei silti tarvinnut tavata. Käyttäjäkeskeinen ZipCar oli jossain vaiheessa pyrkinyt järjestämään tapaamisia käyttäjiensä kanssa sekä luomaan yhteishenkeä, mutta taktiikka ei ollut tuottanut tulosta. Muita käyttäjiä ei nähty luotettavina vertaiskäyttäjinä, vaan lähinnä toivottiin, että yritys, eli ZipCar, huolehtisi, että palvelu toimii reilusti.

Harvard Business Review:n artikkelin kirjoittajat olivat huomanneet saman ilmiön kyytipalvelu Lyftin kanssa. Verrattuna Uberiin, Lyft mainostaa itseään ”Olemme auton omistava ystäväsi” ja alleviivaa autokyydin jakamista, kun taas Uberin iskulause on ”Parempi, nopeampi, ja halvempi kuin taksi”. Tuloksena on Uberin huomattavasti kovempi ja suuremmaksi kasvanut business.

Moderni jakamistalous antaa käyttöoikeuden, mutta ei pakota sosiaalisuuteen

Helsingin Teurastamolla on ollut syksyn ajan arkea helpottava 24h-laitevuokraamo Liiteri, josta on saanut helposti myös muita kestävää elämäntapaa helpottavia palveluita. Palvelun vakinaistamisen joukkorahoituskampanja on tällä hetkellä meneillään Joukonvoimassa.  

ZipCarin lailla myös Liiterin kehittäjät päättivät järjestää pikkujoulut käyttäjilleen ymmärtääkseen käyttäjiensä tarpeita paremmin. Paikalle tulikin yksi ihminen (kiitos Paula!). Suuremman henkilökohtaisen glögi- ja piparimäärän lisäksi kehittäjät jäivät pohtimaan yhteisön roolia palvelussa eli työvälineiden yhteiskäytössä ja korjauskulttuuria edistävien palveluiden käytön helpottamisessa.

Liiteri-palvelussa pääsy harvoin käytettäviin hyödyllisiin kodin kunnostus- ja siivousvälineisiin kuten höyry- ja tekstiilipesureihin ja eri sähkötyövälineisiin on tehty niin helpoksi kuin pienillä resursseilla on ollut mahdollista. Palvelua tuottava yritys CoReorient, joka tuottaa myös muita reiluja jakamistalouspalveluita, omistaa vuokrattavat laitteet. Käyttäjän ei laitetta noutaessaan tarvitse tavata edes Liiterin työntekijää – jos ei halua! Vuokralaitteen saa noudettua 15-25 vuorokausihintaan HSL-kortilla Helsingin Kalasataman Teurastamolla olevasta Liiteri-kontista ympärivuorokauden itselle sopivaan aikaa. Käyttäjien ei tarvitse osallistua yhteisön toimintaan hyödyntääkseen yhteiskäyttöpalvelua, mutta käyttäjien toiveita ja ehdotuksia kuunnellaan aktiivisesti ja toteutetaan aina mahdollisuuksien mukaan.

Tue kestävää kaupunkikulttuuria ja osallistu Liiteri-palvelun joukkorahoituskampanjaan

Mikäli kaipaat Liiterin tyyppistä palvelua arkeesi, sen kehittäjät toivovat sinulta henkilökohtaista apua osallistumisella joukkorahoituskampanjaan. Liiteri ei nimittäin jatku ellei kampanja saa joukkorahoituksen minimitavoitetta, eli 4000€, kasaan perjantaihin 16.12.2016 mennessä.

Joukkorahoittaminen ei onnistu ellei ole yksilöitä, kuten sinua ja minua, jotka rakentavat ja rahoituksellaan mahdollistavat haaveita niiden alkutaipaleella. Liiteriä kehittävän CoReorient oy:n yrityskumppaneina hankkeessa ovat K-rauta -ketju ja SER-Kierrätys, jotka ovat luvanneet tuplata tukieurosi. Eli kun rahoitat kympillä kehityskassaan kilahtaakin 20€!

Jos et tarvitse Liiterin palveluita itse juuri nyt, osta arkea helpottavia joukkorahoitusvastikkeita ja tee jouluteko osoitamalla ne Vailla vakinaista asuntoa ry:lle. VVA tukee asunnottomuuden kanssa kamppailevia valtakunnallisesti ja käyttää saadun tuen Helsingin Kalliossa sijaitsevan matalan kynnyksen olohuone Vepan putsaamiseen ja kunnostamiseen.

Osallistu Liiterin joukkorahoituskampanjaan: joukonvoima.fi/liiteri

Joukkorahoituksella toteutetaan vaikka ekologinen leipomo

knehtila%cc%88netti

Knehtilän luomutilalle Palopuron kylälle Hyvinkäälle voidaan toteuttaa joukkorahoituksella käytännön esimerkki ruoantuotannon kiertotaloudesta.

Tilalla viljeltävän viljan kuivaus ja Samsara-leipomon leipomotuotteiden valmistus voitaisiin toteuttaa paikallisella kiertotalousprosessilla eli Palopuron symbioosilla tilan itse tuottamalla energialla. Tällöin koko leivän tuotantoprosessi toimisi paikallisella biokaasulla, jota saadaan viljelykierrossa viljeltävien viherlannoitusnurmien biomassasta yhdistettynä hevosen- ja kananlantaan. Prosessin tehokkaan kierron ideana siis on, että pelloilla kasvava vilja jauhetaan tilan myllyssä jauhoksi, joka jalostetaan leiväksi asti paikallisessa luomuleipomossa.

Tilalla syntyy biokaasua myös yli oman tarpeen. Ylimääräinen kaasu jalostetaan liikennepolttoaineeksi autoille ja maatilan työkoneille. Lisäksi biokaasutuksen mädätysjäännös hyödynnetään maanparannusaineena ja lannoitteena alueen tilojen pelloilla.
samsara_kuvituskuvanetti

Luomuleipomo voidaan mahdollistaa yhteisörahoituksella

Knehtilän tila ja Samsara-luomuleipomo ovat aloittaneet joukkorahoituskampanjan. Joukkorahoituksen onnistuminen mahdollistaisi Samsaran muuton Knehtilän tilalle, uuden luomuleipomon rakennuttamisen ja Samsaran liittyminen osaksi paikallista luomuyrittäjien olemassa olevaa verkostoa.

samsaranetti
Samsaran luomuleipää

Knehtilän tilaa viljelee Markus Eerola, joka on viljelijä jo kahdeksannessa polvessa. Luomuleipuri Peter Zukale on vastaavasti aloittanut leipomisen Samsara-leipomossa jo 1980-luvulla ennen virallisen luomua alkua, kun puhuttiin vielä orgaanisesta viljelystä.

Knehtilässä ja Samsara uskotaan, että paikallista yhteistyötä tekemällä voidaan luoda Suomen olosuhteisiin sopivaa pienimuotoista kiertotalouden mukaista luomutuotantoa. Joukkorahoitusta tarvitaan, jotta toimintoja voidaan suunnitella yhdessä alusta alkaen, niin että ravinteet kiertävät oikealla tavalla paikallisesti. Nyt koossa on 34 270 €:a ja 43 rahoittajaa. Tavoite on 800 000 €.

Miksi joukkorahoitus?

Jakamistalouden perusta on resurssien yhteiskäytössä. Joukkorahoituksen avulla, voit liittyä joukkoon ja joko ostamalla ennakkoon, lainaamalla tai tulemalla omistajaksi muiden kanssa voit olla mahdollistamassa tärkeäksi kokemasi hankkeen. Joukkorahoituksella myös jaetaan riskiä. Kun rahoitussummat ovat pieniä, ei yhden sijoittajan riski kasva liian suureksi.

Samsaran kampanjassa mukaantulija voi tulla leipomon omistajaksi 100 eurolla, antaa mikrolainan 100 euroa tai tehdä tukiostoksen 10 euroa.

– Haluamme voida tuottaa tuotannon sivuvirroista uusiutuvaa energiaa ja vähentää riippuvuutta fossiilisista polttoaineista, toteavat Markus Eerola ja Peter Zukale.

samsara1netti
Knehtilän isäntä Markus Eerola ja Samsaran leipuri Petter Zukale kutsuvat teidät mukaan.

– Kaikki kiertotaloustien kulkijat toivotetaan tervetulleiksi tutustumaan Knehtilän tilaan ja Palopuron kylään Hyvinkäällä.
Osoite: Knehtilän tila, Haapasaarentie 75, 05470 Hyvinkää

Jos haluat olla mahdollistamassa heidän luomuleipomoaan, osallistu joukkorahoituskampanjaan tästä: www.ehtaraha.fi/kampanjat/samsara

Facebookissa: samsaranuusileipomo

 

Jakamistalous ja verotus – mahdoton yhtälö?

pyorailija_wolt

Artikkelin ovat kirjoittaneet tutkija Maija Faehnle Helsingin yliopistosta ja Suomen ympäristökeskuksesta, tutkija Hilma Immonen Ammattikorkeakoulu Arcadasta, tutkija ja dosentti Pasi Mäenpää Helsingin yliopistosta, yliopettaja ja dosentti Mats Nylund Ammattikorkeakoulu Arcadasta, tutkija ja Kulttuurituotannon tutkinto-ohjelman tutkintovastaava Tomas Träskman Ammattikorkeakoulu Arcadasta. Teksti on julkaistu ensin sivulla Sitra.fi.

Jakamistalous ja verotus – mahdoton yhtälö?

Jakamistalous tuo julkiselle hallinnolle haasteita, joista suurimpiin kuuluu verotus. Miten jakamistaloutta tulisi verottaa, jotta turvattaisiin oikeudenmukainen veronkanto, joka ylläpitää verokertymää ja samalla edistää jakamistalouden myönteisiä puolia?

Jakamistalous tuo mukanaan kutkuttavia lupauksia uusista liiketoimintamalleista, jokaisen lompakolle sopivista palveluista sekä ympäristöystävällisemmästä ja yhteisöllisemmästä yhteiskunnasta. Yksi lupausten täyttymisen jarruttajista on verolainsäädäntö, jota ei ole suunniteltu jakamistaloutta ajatellen. Selvitimme tilannetta pääasiassa haastatteluihin perustuvassa tutkimustyössämme (Faehnle ym. 2016). Työn perusteella jakamistalous tuo verotuksen näkökulmasta ainakin neljä keskeistä haastetta:

  1. Silpputulojen verotus aiheuttaa enemmän kustannuksia kuin tuo verotuloja. Jakamistaloudessa syntyy paljon pieniä tulovirtoja, joiden käsittely on työlästä. Verottajan toiminnan ei pitäisi tietenkään jäädä tappion puolelle. Verovalvontaa tuskin voidaan myöskään ulottaa tehokkaasti pieniin tulovirtoihin, kun niitä syntyy kenellä tahansa ammatista tai muusta taloudellisesta toimeliaisuudesta riippumatta.
  2. Silpputulojen ilmoittaminen on työlästä, jolloin syntyy harmaata taloutta. Pienten maksujen ja tulojen ilmoittaminen on vastaavasti työlästä työn teettäjille ja tulonsaajille. Vähäisyyden takia niiden ilmoittamista ei ehkä pidetä tärkeänä. On myös epätietoisuutta siitä, mikä on veronalaista toimintaa ja mikä ei. Arvonlisäverorajaa luullaan joskus veronalaisuuden rajaksi. Valvonnan puute altistaa jatkamaan harmaata toimintaa.
  3. Ilmoittamisen työläys viestii byrokratiasta, mikä voi rapauttaa yleistä veromoraalia ja ehkäistä taloudellista toimeliaisuutta. Kansalaiset kokevat suomalaisen sääntely-ympäristön ja viranomaistoiminnan vaativana ja kankeana, etenkin suhteessa uusien digitaalisten palvelujen, ”appien”, helppouteen ja näppäryyteen. Byrokratian pelkoa on enemmän kuin todellista byrokratiaa. Jälkiverojen ja etuuksien menetyksen pelossa saatetaan joko vähentää taloudellista toimeliaisuutta – myös verovapaata sellaista – tai valita tietoisesti pimeän toiminnan linja. Jakamistalouteen usein liittyvän eetoksen mukaan ihmisten on voitava toimia keskenään ilman valtion häiritsevää väliintuloa. Verohallinnon linjaus aikapankeissa tapahtuvan vaihtotyön verotuksesta vuonna 2013 vähensi myös edelleen verovapaan vaihdon määrää.
  4. Verkkopalveluja tarjoavat yritykset maksavat veronsa muualle. Ylikansallisten yhtiöiden harjoittama verosuunnittelu ei ole jakamistalouden tuoma ilmiö, mutta jakamistalous näyttää yleistävän ilmiötä. Tietojärjestelmäalustaan pohjautuva yritystoiminta on rakenteeltaan keveä organisoida verotusta minimoiden. Lisäksi alustatalouden luonteeseen kuuluu, että se häiritsee tai uhkaa jopa tuhota eli disruptoida kokonaisia elinkeinoaloja, joista taksiliikenne ja majoituspalvelut ovat ensimmäisiä esimerkkejä. Tällöin verotuksellisesti kotimaiset elinkeinot voivat siirtyä verotuksen ulottumattomiin. Digitalous myös automatisoi työtä, jolloin työtulot ja niistä kannettavat verotulot vähenevät. Lisäksi nousevan digitalouden epäillään myös olevan muuta taloutta yleisemmin harmaata. Euractiv.com -sivuston mukaan Euroopassa toimii noin 715 000 verkkokauppaa, mutta esimerkiksi Ranskan verohallintoon niistä on rekisteröity alle 1 000.

Mahdollisia ratkaisuja

Joissakin maissa on käytössä tai suunnitteilla malli, jossa pienet tulot ovat verovapaita, kuten Suomessa ovat marjojen ja sienten sekä koti-irtaimiston myyntitulot (5 000 euroon asti). Vapauttaminen poistaisi pienimuotoisen harmaan talouden ja valtaosan silpputulojen verottajalle aiheuttamasta työmäärästä sekä kannustaisi taloudelliseen toimeliaisuuteen ja vahvistaisi jakamistalouden elinkeinojen kehitystä Suomessa. Valtiovarainministeriön mukaan pienten tulojen (esim. 3 000 euroon asti) vapauttaminen veronalaisuudesta merkitsisi kuitenkin hyvin merkittävää lovea verokertymään, joten se ei ainakaan nykyisessä valtiontalouden tilanteessa vaikuta realistiselta näkymältä. Verojärjestelmämme periaatteita ovat yksinkertaisuus ja neutraalius, joiden kanssa verovapaus tietyssä tulolajissa tai verotuksen käyttäminen kannustimena toimeliaisuuteen eivät ole linjassa.

Verotusjärjestelmän kannalta toimivampi ratkaisu voisi olla palvelujen vaihtoa tarjoavien alustojen ylläpitäjien velvoittaminen ilmoitusvastuuseen niiden käyttäjien tuloista ja menoista. Velvoittaminen vahvistaisi Euroopan Komission linjaa, jonka mukaan jakamis- (tai yhteistyö)talouden alustojen tulee tehdä yhteistyötä verottajan kanssa pitämällä taloudellisesta toiminnasta kirjanpitoa ja helpottamalla veronkeruuta.

Airbnb:n ja Uberin tapaisten yritysten kohdalla ilmoitusvelvollisuus vaikuttaa luontevalta, koska ne ovat isoja yrityksiä. Esimerkiksi San Franciscon kaupunki on velvoittanut Airbnb:n maksamaan majoitusveroa ja pitämään kirjanpitoa, josta vuokrausten oikeellisuus voidaan tarkistaa (Miller 2016).

Ilmoitusvelvollisuutta harkittaessa tulee kuitenkin vastaan jakamistalouden toimijoiden moninaisuus. Pienten kasvuyritysten ja jakamistalouden ruohonjuuritoimijoiden kohdalla ilmoitusvelvollisuus voisi ehkäistä toimintaa ja rapauttaa sen luonnetta. Ääripäätä tässä suhteessa edustavat REKO-lähiruokarenkaat, joiden koko toimintalogiikka ja toimintaa kannatteleva luottamuksellisuus perustuvat siihen, että ryhmien ylläpitäjät eivät saa toimestaan korvausta eivätkä juridisesti vastaa ryhmän toiminnasta vaan ainoastaan kohtauttavat ruoan tuottajat ja kuluttajat omine vastuineen.

Toteutuakseen mielekkäästi pienimuotoisten alustatoimijoiden ilmoittamisvelvollisuus edellyttäisi ilmoittamisen helpottamista. Tähän ratkaisu olisi automatisoitu verkkopalvelu, joka ohjaa maksutiedot jopa reaaliaikaisesti suoraan verottajalle (ja muille, kuten työeläkeyhtiöille). Tällaiseen kannustaa Euroopan Komissiokin mainitessaan Virossa kehitteillä olevan ”Über appin” hyvänä esimerkkinä palvelualustan ja veroviranomaisen yhteistyöstä (A European Agenda for Collaborative Economy s. 14).

Verojärjestelmän toimivuuden tarkastelussa tulee pohdittavaksi, miten arvioida etuja ja haittoja yhtäältä säännösten yksinkertaisuuden kannalta ja toisaalta niiden moninaistamisen tarpeen kannalta, jota toimijoiden erilaisuus edellyttää. Yksinkertaisella yhteisellä verotuskäytännöllä voidaan tuskin samanaikaisesti turvata verojen saamista isoilta yrityksiltä sekä mahdollistaa REKO-renkaiden tyyppistä toimintaa. Toimijasta riippuvaisen verokohtelun harkitseminen taas tuo kysymyksiä kilpailulainsäädännön kannalta.

Jos toimijoita voidaan verottaa eri tavoin, verotus voi toimia välineenä alueiden ja palvelutarjonnan kehityksen ohjaamisessa. Esimerkiksi yksityisissä majoituspalveluissa suurilla volyymeilla operoivien toimijoiden verottaminen pieniä ankarammin voi olla keino hillitä kokonaisten talojen ”hotellistumista” (Katz 2015). Soulissa on ehdotettu verohelpotuksia uskonnollisille yhteisöille, jos ne avaavat tilojaan julkiseen käyttöön (CCKorea & Bora Jung 2015). Kohdennetuilla verohelpotuksilla on mahdollista esimerkiksi helpottaa uusien pienten paikallisten palvelujen syntymistä. Jos näkökulma on verotulonmenetysten torjumisessa, suurten yritysten osalta yksi keino voi olla haittaveron tyyppisen maksun periminen alustoilta niiden toiminnasta aiheutuvien verotulonmenetysten kattamiseksi (Miller 2016).

Suomessa valtiovarainministeriö valmistelee vuonna 2019 avattavaa kansallista tulorekisteriäkokoamaan ensin kansalaisten palkkatiedot ja myöhemmin etuudet yhteen paikkaan. Sen odotetaan helpottavan etenkin yritysten hallinnollista taakkaa, tuovan helpotusta pienten tulojen ja etuuksien byrokratiaan sekä mahdollistavan tulojen ja etuuksien yhteensovittamisen, lyhytaikaisen työn houkuttavuuden lisäämisen ja reaaliaikaisen verotuksen ja sosiaaliturvan. Kansalaisille tulorekisteri voisi tuoda helpotusta käyttäjäystävällisenä palveluna, jossa voisi tarkistaa tulonsa ja yksityishenkilönä maksamansa palkat ja helposti arvioida tulonhankinnan kannattavuutta.

Toinen jakamistalouden hallinnointiin kehitettävä väline voisi olla vapaaehtoistyön portaali, jollaista vapaaehtoistoiminnan koordinaatiota ja toimintaedellytysten kehittämistä selvittänyt työryhmä ehdottaa raportissaan (pdf). Portaali voisi toimia paikkana löytää apua myös laajemmin jakamistaloudessa esiin nouseviin verotuskysymyksiin.

Lisäksi voisi pohtia mahdollisuuksia luoda jakamistalouden verotuksesta muulle verotukselle rinnakkainen tai sisäkkäinen malli valtiomonopolistisen rahapelitoiminnan tapaan. Siinä paikallisen jakamistalouden verotulot ohjattaisiin esimerkiksi kriisirahastoon, paikallisiin hankkeisiin tai kansalaistoimintaan (ks. Mäenpää 2011, 171–174). Näin verotus tukisi toiminnan yleishyödyllisyyttä ja tukeutuisi ”aidon jakamistalouden”  henkeen.

Verotuksella vauhtia hyvinvointimallin uudistamiseen?

Jakamistalouden verotuksen pohtiminen on monia koskettavana myös tilaisuus aktivoida laajempaa yhteiskunnallista keskustelua julkisen hallinnon sopeutumisesta jakamistalouteen. Ryhtyisikö verohallinto veturiksi, joka yhdessä jakamistalouden monien toimijoiden kanssa innostaa muita hallinnonaloja ja avaa niille tietä löytää tapoja mukautua? Ottaisivatko eduskunnassajakamistalouden edelläkävijäksi ryhtynyt tulevaisuusvaliokunta ja verohallinto yhdessä visiokseen olla jakamistalouden kehittämisen laajasti halutuimmat yhteistyökumppanit?

Verotuksen kehittäminen voisi osaltaan sysätä eteenpäin suomalaisen ja pohjoismaisen hyvinvointimallin uudistamista jakamistalouden tuomia mahdollisuuksia hyödyntäväksi. Voisiko Suomi ryhtyä eurooppalaiseksi edelläkävijäksi kokeiluissa, joilla selvitetään erilaisten verotusratkaisujen toimivuutta jakamistaloutta hyödyntävän hyvinvointiyhteiskunnan rakentamisessa paitsi verokertymän turvaamisen,  myös ”aidon jakamistalouden” hengen ja pienten vertaistoimijoiden kannustamisen näkökulmasta?

Lisää keskusteltavaa ja lähdeviitteet julkaisussa:

Faehnle, Maija, Immonen, Hilma, Mäenpää, Pasi, Nylund, Mats ja Träskman, Tomas. 2016.Jakamistalous ja verotus: Eväitä yhteiskunnalliseen keskusteluun.  Arcada Working Papers 4/2016.

Kirjoittajat:

Maija Faehnle, tutkija, Helsingin yliopisto ja Suomen ympäristökeskus
Hilma Immonen, tutkija, Ammattikorkeakoulu Arcada
Pasi Mäenpää, tutkija, dosentti, Helsingin yliopisto
Mats Nylund, yliopettaja, dosentti, Ammattikorkeakoulu Arcada
Tomas Träskman, tutkija, tutkintovastaava Kulttuurituotannon tutkinto-ohjelma, Ammattikorkeakoulu Arcada

 

Liikennekaari vaikuttaa jakamistalouden tulevaisuuteen

SannaVera3pieni

Helsinkiläiset Sanna Edelman Domingues ja hänen tyttärensä Vera Edelman Domingues de Jesus raitiovaunussa. Kuva: Sanna Edelman Domingues

Miten LVM:n Liikennekaari-esitys vaikuttaa jakamistalouden tulevaisuuteen Suomessa?

Liikenne- ja viestintäministeriö on valmistellut Liikennekaari-esityksen, jonka yksi päätavoitteista on uudistaa liikenteen digitaalisen toiminnan kasvuympäristö. Liikennekaaressa on kolme vaihetta, joista ensimmäisessä yhtenäistetään liikennemarkkinoita ja -palveluja koskevia säädöksiä, kuten joukkoliikennelakia, taksiliikennelakia, kuljettajien ammattipätevyyksiä ja tavarankuljetusta koskevia lakeja. Liikennekaari-esitykseen annettiin määräpäivään mennessä poikkeuksellisen suuri määrä lausuntoja. Ryhmä edistyksellisiä suomalaisia toimijoita, joista moni toimii jakamistalouden alueella, on perehtynyt Liikennekaari-esitykseen ja toivoo sen läpimenoa.

“Liikenteen uudet palvelut keräävät tällä hetkellä eniten investointeja. Liikennekaari mahdollistaa niiden saamisen Suomeen ja luo sitä kautta uusia työpaikkoja.” sanoo MaaS-konseptin kehittäjä ja MaaS Finland Oy:n toimitusjohtaja Sampo Hietanen.

“Nyt ei pidä vatuloida asiakkaiden ja koko Suomen etua. Liikennekaari pitää saada pikaisesti voimaan mahdollisimman laajasti”, toteaa Pekka Möttö, joka loikkasi OnniBusista Tuupiin jatkamaan asiakaslähtöisten liikennepalveluiden vallankumousta.

Kolme Suomen liikenteen tulevaisuuden skenaariota:

1) Liikennekaari-esitystä ei hyväksytä vastaavasti kuin ei muitakaan vanhentuneen sääntelyn purkamiseen tähtääviä toimia. Tämä hidastaa kokeilukulttuurin ja jakamistalouden edistymistä. Tulevina vuosina liikkumismuotojen jakauma pysyy kutakuinkin samanlaisena kuin se on tällä hetkellä. Liikkumisen kustannukset suhteessa ostovoimaan nousevat muun muassa öljyn hinnan kohoamisesta ja Suomen viennin ja talouden laahaamisesta johtuen. Liikkumispalvelut kehittyvät ulkomailla ja Suomi jää kehityksestä jälkeen.

2) Liikennekaari-esitys hyväksytään vasta, kun sitä sitä on pitkään hiottu viimeistä yksityiskohtaa myöten: Yksityisauton omistamiselle kehitetään kyllä varteenotettavia vaihtoehtoja, mutta ne yleistyvät pikkuhiljaa sukupolvenvaihdoksen myötä. Tämä korostuu erityisesti pääkaupunkiseudun kaltaisilla alueilla, jossa nykyisinkin vain joka kolmas hankkii ajokortin 18 vuotta täytettyään. Etenemisen hitaudesta johtuen ulkomaisilla toimijoilla on kuitenkin ollut mahdollisuus kehittää liiketoimintaansa etukäteen isossa mittakaavassa, mikä heikentää kotimaisten ratkaisujen liikkeelle lähtöä ja kilpailukykyä.

3) Liikennekaari-esityksen ensimmäinen vaihe hyväksytään nopeassa tahdissa ja lähdetään siitä, että yksityiskohdat ja puutteet hiotaan kuntoon seuraavissa vaiheissa, kun on ensin opittu konkreettisista palvelukokeiluista. Sääntelyn uudistaminen etenee myös muun jakamistaloutta rajoittavaan lainsäädännön kehittämiseen. Yksityisauton omistamisen vaihtoehdot tulevat käyttöön nopeaan tahtiin. Liikennekaaren mahdollistamat liikennekokeilut vievät kotimaisinkin voimin liikkumistapojen evoluutiota eteenpäin kiihtyvällä vauhdilla.

Kestävä liikenne -kampanja tulevaisuuden liikennepalveluiden puolesta

Ryhmä edistyksellisiä suomalaisia toimijoita toivoo Liikennekaari-esityksen johtavan lainsäädäntöön, joka mahdollistaa eri liikennemuotojen joustavan yhdistämisen ja kehittämisen kansalaista palvelevaksi turvalliseksi, edulliseksi ja helpoksi kokonaisuudeksi. Liikennekaari menee eduskunnan käsittelyyn kesäkuussa. Kampanjaan osallistujat pyytävät päätöksentekoon osallistuvia ottamaan huomioon, että uusia liikenneratkaisuja tarvitsevien kansalaisten kannalta on vain kaksi vaihtoehtoista lopputulosta.

  1. Esitys hyväksytään nopealla aikataululla, mahdollisesti pienten korjausten jälkeen. Suomalaisilla on mahdollisuus luoda reilu ja toimiva moderni liikennejärjestelmä omilla ehdoillaan sekä saada etulyöntiasema liikenteen digitalisaation edelläkävijämarkkinana. 
  2. Esitys hylätään tai se palautetaan ministeriöön valmisteltavaksi. Eri sidosryhmät jatkavat omilla linjoillaan, maailma menee menojaan ja Suomi jää jälleen kerran kopioimaan muualla tehtyjä ratkaisuja.

Kestävä liikenne -kampanjan järjestää Kestävä Suomi -yhdistys tavoitteenaan vauhdittaa muutosta kohti kestävää yhteiskuntaa. Tämä saadaan aikaan kehittämällä ja tukemalla avoimesti yhteisöllisyyttä, vapaaehtoistyötä, työllistämistä ja kansalaisten aktiivisuutta edistävää toimintaa.

Kestävä liikenne -kampanjassa ovat mukana moni jakamistalousyritys:
Autolevi
City Car Club
CoReorient / PiggyBaggy
Kestävä Suomi Ry
Maas Finland
24Rent
Shareit Blox Car
Tuup
Tziip
ja joitakin yksityishenkilöitä

Lisätietoa Kestävä liikenne -kampanjasta ja yksityishenkilöiden liikenteen tulevaisuuteen liittyviä haastatteluja:
www.kestavasuomi.fi
facebook.com/kestavasuomi
twitter.com/Kestavasuomi

Kampanjassa käytetään hashtageja #kestavaliikenne, #liikennekaari ja #jakamistalous

Lisätietoja: kampanjan koordinaattori Henni Ahvenlampi, 045 601 0390, info( at)kestavasuomi.fi, Kestävä Suomi ry.

Sopisiko yhteiskäyttöauto minulle?

Avaa puhelimella 1024x761 v3

Esimerkiksi 24Rentin yhteiskäyttöauton saa ajoon helposti. Ovet napsahtavat auki omalla puhelimella avainten odottaessa kuljettajaa hansikaslokerossa.

Esimerkiksi 24Rentin yhteiskäyttöauton saa ajoon helposti. Ovet napsahtavat auki omalla puhelimella avainten odottaessa kuljettajaa hansikaslokerossa.
Monelle oma auto on välttämätön liikkumisen muoto, sillä julkinen liikenne ei vielä täysin vastaa kaikkiin liikkumisen tarpeisiin erityisesti pk-seudun ulkopuolella. Tästä huolimatta yhä useampi pyrkii muuttamaan omia liikkumistottumuksiaan tavoitteenaan ympäristöystävällisempi tapa liikkua, terveydelliset kannustimet tai yksinkertaisesti kustannusten karsiminen etsimällä vaihtoehtoja omalle autolle.

Esimerkiksi pk-seudulla käytetään enenevissä määrin julkista liikennettä ja yksityisautoilun määrä laskee tasaisesti. Helsingin liikennekäytössä olevien henkilöautojen määrä tuhatta asukasta kohden on laskenut jopa yhdeksän prosenttia vuoteen 2007 verrattuna. Vaihtoehtoja yksityisautoilulle on useita, joista yksi on maailmanlaajuisesti 52 prosentin vuosivauhtia kasvava yhteiskäyttöautoilu.

Yhteiskäyttöauto ei ole perinteinen vuokra-auto

Yhteiskäyttöautoilua verrataan usein autovuokraukseen, sillä palveluista löytyy samankaltaisuuksia. Siinä missä perinteinen auton vuokraus tulee tutuksi lomamatkoilla ja satunnaisena käyttönä, on yhteiskäyttöauto tarkoitettu yhdeksi liikkumisen vaihtoehdoksi päivittäisessä arjessa. Yhteiskäyttöautoilija hoitaa auton varaamisen verkossa tai mobiilissa ja ottaa sen itsenäisesti käyttöön mihin vuorokaudenaikaan tahansa. Käyttöaika on yleensä muutamia tunteja poiketen suuresti vuokraamoiden vuorokausista tai viikoista.

Yhteiskäyttöautot löytyvät läheltä käyttäjäänsä – kodin vierestä, liikenteen solmukohdista tai työpaikan parkkipaikalta. Yksi yhteiskäyttöauto palvelee jopa 50 käyttäjää ja sen on eri tutkimuksissa laskettu poistavan 8-25 yksityisautoa pois kaduilta. Esimerkiksi 24Rentin yhteiskäyttöautopalvelussa on huomioitu myös ympäristöasiat. Yhteiskäytössä olevat autot ovat uusia, vähäpäästöisiä tai täysin päästöttömiä ja jopa huoltotoimissa otetaan huomioon ekologisuus – autoja ei esimerkiksi pestä jokaisen varauksen jälkeen.

Autoilun todelliset kustannukset vaikeita hahmottaa

Yhä useammin oma liikkuminen muodostuu useista erilaisista liikkumistavoista. Yhteiskäyttöautot, julkinen liikenne, kävely, kimppakyydit ja pyöräily muodostavat yhtenäisen paletin, josta kannattaa valita omaan tarpeeseen kulloinkin parhaiten sopiva liikkumistapa. Oman auton ostoa kannattaa miettiä erityisen tarkkaan erityisesti siitä aiheutuvien kustannusten osalta jos oma ajotarve on vähäistä tai kovin satunnaista.

Kustannuksista tulevat ensimmäisenä mieleen hankinta- ja polttoainekustannukset, mutta auto verottaa kukkaroa näiden lisäksi myös muutoin. Laskelmissa tulee huomioida myös auton arvon lasku, vuotuiset käyttömaksut, pääoman korot, vakuutukset, pesut ja ylläpito, huollot ja pysäköintikustannukset. Kokonaissumman selvittyä kannattaa suhteuttaa se siihen, että tutkimusten mukaan kallis investointisi seisoo parkkipaikalla odottamassa käyttöä 95 % ajasta.

Kokonaiskustannusten arvioinnin vaikeudesta kertoo se, että rahoitusyhtiö Santanderin teettämässä tutkimuksessa autonomistajat arvioivat käyttävänsä autoon alle 500 euroa vuodessa vaikka todellisuudessa pelkästään kuukausikustannukset voivat kohota yli 500 euron.

Käyttö syntyy aidosta tarpeesta

Yhteiskäyttöauton parhaita puolia ovat ne, että valittavana on ympäri vuorokauden omaan tarpeeseen sopiva auto – oli kyse sitten henkilöautosta, sähköautosta tai pakettiautosta suurempaan kuljetustarpeeseen. Yhteiskäyttöautoilija maksaa esimerkiksi 24Rentin yhteiskäyttöautosta vain todellisen käyttönsä mukaan ja vapautuu perinteisistä autonomistajan velvollisuuksista ja kiinteistä kuukausikustannuksista. Vaivattomuuden ja kustannussäästöjen lisäksi yhteiskäyttöautoilu tuo mukanaan myös käyttömukavuuksia. Osa autoista löytyy lämpimistä pysäköintihalleista ympäri vuoden ja osassa keskustan henkilöautoista on pysäköintilupa, joka oikeuttaa pysäköimään ilmaiseksi asukaspysäköintipaikoilla myös oman ajon aikana. Yhteiskäyttöauto onkin parhaimmillaan lyhyessä asiointiajossa eikä seistessään käyttämättömänä parkkipaikalla.

Suomessa yhteiskäyttöautoja tarjoavat: 24Rent, City Car Club ja EkoRent.

Tämän postauksen on kirjoittanut Elina Törmä, joka toimii markkinointi- ja myyntikoordinaattorina 24Rentissä.

Lähteet:
Impulssi, LVM
Helsingin Sanomat
Aamulehti

Sähköautojen joukkorahoituskampanja käynnissä!

EkoRent
Pääkaupunkiseudulla vuodesta 2014 toiminut EkoRent kerää joukkorahoitusta kahden uuden palvelupisteen avaamiseen.

Yhteiskäyttöautot ovat tärkeä osa jakamistaloutta ja sähköautot vähentävät autoilun ympäristökuormitusta merkittävästi. Suomeen on rekisteröity alle tuhat sähköautoa, ja syy lienee autojen suhteellisen korkea ostohinta. Käyttökulut ovat kuitenkin perinteistä bensa- tai diesel-mallia alhaisemmat. Joukkorahoituksen avulla haetaankin nyt käyttäjiä ja rahoituskierrokselle osallistuvat saavat vastikkeeksi edullista ajoaikaa.

Ensimmäisen kampanjaviikon aikana saatiin kasaan jo lähes neljännes tarvittavasta rahoituksesta. Koko kampanja-aika on kuusi viikkoa. EkoRentin perustaja Juha Suojanen kertoo, että suurin haaste itse kampanjan tekemisessä oli viestinnällinen: Miten saadaan asia esitettyä mahdollisimman yksinkertaisesti, kiteytetyssä ja selkeässä muodossa. Promovideon tekoon haettiin ulkopuolista apua.

Käsillä olevassa kampanjassa rahoitetaan siis tuntipohjaista vuokrauspalvelua sekä tarjotaan yrityksille näkyvyyttä EkoRent autoissa. Tämän lisäksi EkoRent tarjoaa avaimet käteen -yhteiskäyttöpalvelua taloyhtiöille ja yrityksille. Juha Suojasen mukaan kaavoituksessa olisi vielä paljon kehitettävää, jotta parkkipaikkoja ei tarvitsisi rakentaa uudiskohteisiin rakennettavien asuinneliöiden suhteessa. Asunnoista tulee sitä kalliimpia, mitä enemmän pääomaa joudutaan sitomaan parkkipaikkoihin. Uutta ostajaa voisi parkkipaikan sijaan kiinnostaa enemmän taloyhtiö, jolla on jo valmiiksi käytössä autojen yhteiskäyttöpalvelu.

Juhan vinkit joukkorahoituskampanjan tekijöille ovat seuraavat:
1. Etsi asiakkaitasi yhdistäviä asioita.
2. Rakenna vastikkeet sopiviksi.
3. Tee myyntimateriaali ja aloita ennakkomarkkinointi hyvissä ajoin.
4. Hyödynnä kaikki omat kontaktisi ja uskalla tavoitella uusia.

Voit osallistua EkoRentin kampanjaan täällä ja täällä!