Jakamistalous?

Jakamistalous – mitä se on?

Jakamistalous on sanana peräisin englanninkielen termistä ”sharing economy”, joka viittaa yhteiseen tai yhteisölliseen talouteen; kuluttamiseen, käyttöön ja tuotantoon.

Jakamistalous on tuore ilmiö ja liike. Se on yhdistelmä ikiaikaisia yhteisöllisiä toimintatapoja sekä nykyteknologian mahdollistamia moderneja yhteydenpidon muotoja. Jakamistalouden rinnalla käytetään usein myös termiä yhteisöllinen kulutus (engl. collaborative consumption). Molemmat termit kuvaavat verkkoteknologian kehittymisen myötä syntyneitä sosiaalisia ja taloudellisia järjestelmiä, jotka mahdollistavat erilaisten omistusten, resurssien ja taitojen jakamisen ja vaihtamisen sellaisilla tavoilla ja sellaisissa mittakaavoissa, jotka eivät aiemmin ole olleet mahdollisia.

Jakamistalous on kehittynyt seuraavien asioiden yhteisvaikutuksesta:

  • Kulutuskäyttäytymisessä on tapahtumassa kulttuurinen muutos pysyvän omistajuuden arvostamisesta kohti käyttöoikeuden arvostamista.
  • Teknologiset kehitysaskeleet – verkkoinfrastuktuurin paraneminen, laajakaistan yleistyminen sekä nettisovellusten ja niihin liittyvien palvelujärjestelmien kehittyminen – ovat 2000-luvun alun jälkeen mahdollistaneet uudenlaiset sosiaaliset verkostot ja kuluttajien väliset markkinapaikat.
  • Ekologisen kestävyyden merkitys on korostunut. Kuluttajien huoli ympäristöstä on lisääntynyt, ja he ovat omaehtoisesti tehostaneet resurssien käyttöä ja kierrätystä.
  • Talouskriisien myötä on syntynyt paine hyperkulutuksesta luopumiseen sekä tavaroiden ja materiaalien uudelleenkäyttöön. Säästävämmin eläminen ja uusien ansaintamahdollisuuksien keksiminen ovat nousseet entistä suurempaan arvoon.
  • Uuden sukupolven yrittäjät ja rahoittajat ovat nähneet internetin mahdollistaman uudenlaisen jakamisen liiketoimintamahdollisuudet.

Jakamistaloudessa toimivat ihmiset mieluummin vuokraavat tavaroita kuin ostavat kaikkea omaksi. He voivat käyttää erilaisia uusia kommunikaatiovälineitä apunaan ansaitakseen rahaa tai muita hyödykkeitä jollain omaisuutensa osalla, esimerkiksi asunnollaan tai autollaan. Jakamistalous on synnyttänyt myös yllättäviä uusia markkinoita. Kuinka moni olisi kymmenen vuotta sitten uskonut, että vaikkapa oma piha tai parkkipaikka voi olla käypää vuokrattavaa silloin, kun se ei ole omassa käytössä? Tai että lemmikin käytössä oleva tila voi tarjota myös lomapaikan jollekin lemmikkilomailijalle?

Jakamistalouteen voidaan katsoa kuuluvaksi myös uudenlainen hajautettu tavarantuotanto, jossa tuotteita valmistavat ihmiset ja yritykset käyttävät yhteisiä työvälineitä, jakavat avoimesti tietoa ja osaamista ja rakentavat yhteistyössä jotakin uutta.

Teknologia ja sosiaalinen media yhdessä mahdollistavat jakamistalouden nopean laajenemisen. Jakamistoiminta on helpottunut keskenään toisilleen tuntemattomienkin ihmisten kesken, koska jakamisosapuolten luotettavuuden voi melkoisen hyvin varmentaa esimerkiksi Facebookin avulla. Älypuhelinten sovellusten avulla esimerkiksi autojen yhteiskäyttö on muuttunut ratkaisevalla tavalla kätevämmäksi: yhteiskäyttöautojen paikannus ja käyttöönotto ovat tulleet helpoiksi. Lisäksi netti on tehnyt jakamispalveluiden maksamisesta kätevää.

Jakamistalouden suosiota on lisännyt myös monien ihmisten halu vähentää riippuvuuttaan globaaleista jättiyrityksistä. Heille jakamistalouden viehätys perustuu siihen, että siinä asioidaan tavallista enemmän vertaisten kanssa ja toiminta perustuu yhteisöllisyyteen. Jakamistalous onkin yhdistelmä yhteisöllisiä arvoja ja toimintatapoja sekä uutta teknologiaa; se on lupaava taloudellinen ja sosiaalinen mekanismi, joka tasapainottaa yksilöllisiä tarpeita yhteisöjen ja planeetan tarpeisiin.

Kansalaiset vallan kahvassa – jakamistalouden yksityiset toimijat

Jakamistalouden ilmiötä eivät maailmalla aja varsinaisesti mitkään puolueet, teollisuusyritykset tai valtiot vaan kansalaiset. Yksittäiset ihmiset ja heidän muodostamansa uudet yhteisöt ja pienyritykset ovat ryhtyneet ajamaan talouden tehostamista mahdollisimman kestävillä, luontaisilla ja inhimillisillä keinoilla. Jakamistalous on näkökulmasta riippuen sekä kapitalismia täydentävä vaihtoehto että jopa vaihtoehto kapitalismille.

Ihmisillä on monta mahdollista ja erilaista roolia jakamistaloudessa. Tavallaan kyse on siirtymästä passiivisen kuluttajan roolista aktiiviseksi kansalaiseksi, joka voi sekä käyttää että tuottaa palveluja ja tuotteita. Kansalainen voi halutessaan olla vertaistalouden mikroyrittäjä, joka vuokraa, lainaa, myy ja lahjoittaa jotain, millä on toiselle kansalaiselle arvoa. Yhteisöjen sisällä palveluja ja tuotteita voidaan myös tuottaa yhdessä. Yhteisöt voivat olla paikallisia, teemallisia tai globaaleja, ihmiset voivat tavata toisiaan sekä verkossa että fyysisesti. Ideana on, että ihmiset voivat tuottaa ja kuluttaa vertaistensa kanssa: oppia toinen toisiltaan, myydä keskenään tuotettuja tavaroita toisilleen ja vuokrata tavaroita toinen toisilleen. Valtion rajat eivät ole este.

Internetin ja sosiaalisen median kehittyminen mahdollistaa merkittäviä kulttuurisia muutoksia. Hierarkkiset rakenteet horjuvat, ja sellaiset periaatteet kuin avoimuus, jakaminen, vapaa käyttöoikeus ja osallistuminen vahvistuvat. Myös jo tapahtunut muutos 1900-luvun loppupuolen kulutustottumuksista 2000-luvun alkuun on ollut merkittävä. Tavaroiden omistaminen ei ole enää samalla tavalla varallisuuden mitta kuin esimerkiksi 1980-luvulla. Laajemmin muutosta on kuvattu niin, että viime vuosisata oli hyperkulutuksen vuosisata, joka perustui luottoihin, mainontaan ja yksilölliseen omistamiseen, ja kuluva vuosisata on yhteisöllisen kulutuksen vuosisata, jolloin merkityksellisiä ovatkin ihmisten yksilöllinen maine ja ihmisten välinen luottamus, yhteisöllisyys sekä jaettu käyttöoikeus resursseihin.

Jakamistalouden yritykset ja yhteisöt

Internet on jo pullollaan markkinapaikkoja, joissa ihmiset voivat ostaa ja myydä tavaraa. Suurin osa verkkokaupoista keskittyy uuden tavaran myyntiin. Näiden lisäksi on olemassa erilaisia globaaleja ja paikallisia verkkokauppoja, joiden kautta myydään käytettyä tavaraa (muun muassa kansainvälinen eBay, suomalainen Keltainen Pörssi sekä Tori). Lisäksi erityylisiä ostamisen ja myymisen tapoja kuten nettihuutokauppoja on syntynyt lisää (Huuto.net).

Omistusoikeuden siirtämiseen eli ostamiseen ja myymiseen keskittyvien kauppapaikkojen lisäksi verkkoon on viime vuosina syntynyt lukuisia markkinapaikkoja, joissa jaetaan oman omaisuuden käyttöoikeutta joko lainaamalla, vuokraamalla, vaihtamalla tai lahjoittamalla. Lisäksi markkinapaikkoja on syntynyt aineettomien asioiden kuten työn, tilojen ja rahan jakamiseen. Näitä uudenlaisia markkinapaikkoja ylläpitävät jakamistalouden yritykset ja erilaiset yhteisöt, jotka mahdollistavat ihmisten välisen jakamisen sekä paikallisella että myös globaalilla tasolla. Osa yrityksistä toimii voittoa tavoittelemattomasti, ja nämä yritykset laajenevat yleensä hitaasti. Osa yrityksistä puolestaan pyrkii kasvamaan nopeasti ja saamaan mukaan sijoittajia, joita houkuttavat jakamistalouden mahdollistamat uudet liiketoimintamallit.

Suomessa yhteiskäyttöpalvelujen leviäminen on ollut suhteellisen hidasta. Verrattuna muihin eurooppalaisiin suomalaiset ovat keskimäärin vahvasti omistamisen tärkeyttä korostavia: esimerkiksi omistusasumisen osuus on suurempi ainoastaan Itä-Euroopan ja joissakin Etelä-Euroopan maissa. Suomessa on kuitenkin jo useita kymmeniä jakamistalouden yrityksiä ja yhteisöjä. Kaikkinensa näiden yritysten asiakkaina ja yhteisöjen jäseninä on satojatuhansia ihmisiä.

Jakamistalouden yritykset ja hankkeet ovat Suomessa monenkirjavia ja keskenään hyvin erilaisia. Jakamistalouden ilmentymismuodot vaihtelevat Suomessa autojen ja työtilojen yhteiskäytöstä ja kimppakyydeistä harrastusvälineiden lainaamiseen, joukkorahoitukseen, pienpalveluihin, aikapankkitoimintaan ja ruokaosuuskuntiin. Yrityksistä vain osa on voittoa tavoittelevia.

Yllä oleva on kooste Kaikki jakoon! -kirjan luvusta 1: Johdanto jakamistalouteen.

Jakamistalouden yrityksiin, yhteisöihin ja palveluihin voit tutustua Hakemisto-sivulla.

Mainokset